Haemme rajoja ja toisiamme kotona yhä kiihtyvällä tahdilla. Aamuni aloitin päätöksellä, etten keitä kiinni. Tein päätökseni aamuviideltä kaikessa hiljaisuudessa. On siinä mammalla pitäminen. Aamulla oli jos mitä hankausta ilmassa, mutta napsautin levollisen jäähyn. Ei kuulemma kuulu antaa, jos ei halua! Siis neiti ei halua. Verhojakaan ei voi avata koko päivänä, ettei kukaan näe kun pukeutuu. Näinpä omassa huoneessa suljettujen verhojen takana ei näe pukeutua, kun äiti ei anna käyttää keskellä päivää valoja, niinpä vaatteet puetaan sitten päälle keskellä keittiötä avoimin verhoin. Hitsi, että ne ovat aitoja blondeja.
Tein aamulla haravointia yksin koirien kanssa, siis äänettömästi ilman kapinaa. Itsekseni naureskelin muistuttavani mautonta puutarhatonttua, vaatteet sekavat, kaiken kirjavat, pitkä pipo, jonka tupsu heiluu laidalta toiselle. Hirveä tuuli lennätteli haravoinnin tuotoksia naapurin jo haravoidulle pihalle. Sain koottua kolme säkillistä tavaraa, ei siis kuitenkaan turha keikka. Minun haravoidessa, sisällä soitto soi; Tessa kitarassa, Verna koskettimissa ja Fanny huuliharpussa. Oli ihan letkeää ja hyväntuulista jammailua.
Reetalla oli onneksi crp hiukan laskenut eilisestä. Vasta iltapäivällä kuume pinkaisi lähelle 40:tä. Kenties oikea suuntaus. Neiti on ollut pahalla tuulella, ei kauheasti halua jutella. Luuria tulee korvaan aika nopeasti, saa kait se ottaakin päähän. Heippa! Eli en kykene asiasta tietämättömyydestäni johtuen enempää kertomaan.
Sain ajan hierojalle, hermoratahierojalle, eli hermon ratojen hierojalle. Siis hermojenhierojalle. Olen kuulemma todella kiinteä, allitkin ovat kiinteytyneet. Siis ei löysää paikkaa lainkaan, olen siis totaalisen jumissa. Nauroin kippurassa, kun kuulin kiinteä-diagnoosin. Siltä tuo kyllä tuntuukin! Teki erittäin hyvää, kiitos taas! Lähtiessä jaoin kolmelle muksulle vastuualueet kotitöistä. Tessa, ruoka ja keittiönpöytä. Fanny, pyykit. Verna, tiskit. Hommat olivat ihan hyvin hanskassa, kun palasin. Paitsi Vernalla, sillä hän ei enää koskaan halua koskea tiskeihin, muiden sotkuihin ja likaisiin astioihin. Jatkoimme juustokakun teolla huomiseksi. Yleensä Tessa on todella innokas, varsinkin juustokakun syönnissä. Homma ei meinannut käynnistyä lainkaan, sillä Tessa ei enää osannut lukea, muut eivät saaneet auttaa, eivät koskea, saati sitten syödä. Aikansa kamppailtuaan homma alkoi luistamaan yhteistyössä. Keittiön siivouksesta aikani vihjailin ja muutama mutrusuu sen lopulta sai tehtyä. Tosin Verna päätti, ettei koskaan enää. Ehtona oli oman osuuden teko siivouksesta, muuten ei mennä naapuriin yöksi. Neiti aneli aikalisää, kun piti pakata. Pakkaamiseen meni kiitettävästi aikaa, sillä pitihän mukaan ottaa pikkarit, yökkärit, hammasharja ja pyyhe. Välillä tässä huushollissa saa olla sellaiset lehmän hermot. Olipas ruma vertaus, minähän tarkoitin elastinen pinna. Mutta mikäs on ollessa elastinen ja lempeä, nyt kun lapset leikkii pihalla.
Aamuviideltä koin elastisuutta pinnassani, kun katsoin illalla ripustettuja pyykkejä. Eilen iltasella kävi siivojat, joista toinen uusi nuorikko. Olin pessyt koneellisen pyykkiä, jotka pyysin keräämään ulkoa pois. Lakanapykki oli koneessa pestynä, ne pyysin ulos kuivumaan. En vain tajunnut erikseen kertoa, että ulkona käytetään pyykkipoikia. Lakanat ja pyyhkeet oli kyllä ripustettu, viereisillä naruilla noin 78 vapaata pyykkipoikaa. Mutta näitä asioita ei ollut osattu yhdistää! Näinpä aamulla keräilin raikkaat pyykkini maasta ja pyykkitelineen juuresta. Elastinen voimaton nauru/raivo pulpahti pintaan. Olinpas tyhmä, kun en kertonut, että ripusteutut pyykit kiinnitetään pyykkipojilla. Olin tehnyt päätökseni olla kiihtymättä ennen tätä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti