Lasten leikkihuoneesta on kuulunut melkoinen musisointi viimeisen puolen tunnin aikana, sillä meidän Apinaorkesteri on esiintynyt. Välillä Reettaa naurattaa niin, että pitää leikkaushaavoja pidellä. Kasvoilla on hyvä väri, juttu luistaa ja leikit maistaa. Aamuiset koetulokset olivat myös loistavat. Hitsi, kuinka nopeasti lapsi aina nousee. Aikuinen voisi varulta maata ja möyröttää, jos vaikka tuleekin kipeäksi.
Odottelemme vielä tunnin pari, jotta siteet vaihdetaan ja haavat katsotaan, sitten lähdemme asunnolle. Ehkä taksilla, sillä ei taida olla reilua kävelyttää potilasta. Ulkona näyttää olevan kevättä ilmassa, olisi kiva päästä vähän humputtelemaankin kaupungille. Reetta odottaa pääsevänsä kokkaaman mieluista ruokaa.
Ruokahalusta puheenollen. Täällä onkin korostettu lapsen hyvää ruokahalua, kuinka tärkeä seikka se on syöpähoidoissa. Näin ollen omat kokkaukseni ja Reetan toiveiden toteuttamiset niiden suhteen vain vahvistuvat. Teen vaikka ja mitä, kunhan maistuu. Yleensä c-blogin jälkeen paino laskee kovastikin rankasta hoidosta johtuen. Onneksi Reetalla ei tämän asian suhteen ole tullut kauheampia notkahduksia. Paino on pysynyt suurin piirtein samoissa. Erittäin suuri tekijä on ollut se, ettei suu ole ollut rikki. Limakalvot ovat kestäneet solusalpaajat uskomattoman sitkeästi. Onneksi.
Nyt neiti viittilöi Apinaorkesterin solistia ja vispilänheiluttajaa takaisin, siis minua. Tsao!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti