SIKÄLIMIKÄLI

On siis tiistai ja kello pian 12, nyt tiedän osastolla hengailullemme syyn. Olen suorastaan hengästynyt taas saamistani tiedoista. Aamun arvot tromppareiden osalta nousussa, eli omaa tuotantoa havaittavissa. Hieno homma siis. Suunnitelmamme kotiinlähdöstä ei toteutunutkaan, sillä huomenna onkin lyppi täällä Oulussa.
Huominen lyppi kertoo jäännöstaudin osuuden. Kaikki mahdolliset tutkimukset pyritään tekemään omassa sairaalassa, ei Helsingissä, koska siellä on ruuhkaa muutenkin leikkurissa. Huomenna samalla laitetaan selkälääke. Keskiviikon ja torstain välisenä yönä Reetalta otetaan verikoe, joka kertoo riittääkö arvot tuleviin Helsingin operaatioihin. Toisin sanoen tiedämme vasta torstaina aamulla lennämmekö vaiko emmekö. Pasin pitää tulla joka tapauksessa kytikselle Ouluun, sillä iskän pitää olla samassa koneessa. Onni on se, että silloin lennämme sairaalan sisäisenä siirtona, jolloin minun ei tarvitse huolehtia lippuvarauksista. Mikäli arvot antavat lähtöluvan, menemme. Mikäli ei, niin sitten aloitetaan luultavasti seuraava hoitojakso. Kaikki on siis tänään sikälimikäli. Vaikka eilen oli selvät suunnitelmat, tänään ei niinkään selvät. Sikälimikäli emme pääse reissuun tällä viikolla, joudumme siirtämään kaikkia operaatioita ja keskusteluja hamaan sikälimikäli tulevaisuuteen.
Hiukka Reettaa meinasi itkettää, kun emme pääsekään kotiin. Mutta nyt suunniteilla pyöräilyä ja hengailua, koska meillä ei ole erityistä roolia osastolla tänään. Menemme takaisin majapaikkaan ja petaamme jälleen uudestaan petit. Kannamme takaisin kamppeet ja eväät.
Tuli taas uusi ylläri matkaan noissa lippuasioissa. Jos lennämme sairaalan lentona toinen vanhemmista saattajana kuuluu samaan pakettiin, mutta mukaan tuleva toinen vanhempi ei. Siis joudumme kuitenkin itse varaamaan, tilaamaan ja maksamaan lipun. Hyvä, että tuli puheeksi nyt, sillä olisi melkoinen paukku jäädä lennolta sitten loppukirissä. Ongelmana on taas lippujen varaaminen, kun emme tiedä menemmekö ennen kuin yöllä. Henkilö joka asiaa hoitaa aloittaa työt torstaina aamulla vasta 07,15. Laskeskelin, että meidän pitäisi olla kahdeksan jälkeen jo ilmassa. Samainen henkilö ei voi samalla meille yhtä lippua varata, vaikka sen itse maksaisimmekin, vaan se täytyy hoitaa itse siinä sivussa.
Aamulla osastolla kävi esiintymässä EikkaEkoVeikka, kierrätyksestä ja luonnon säästämisestä. Loistavasti toteutettu yhden miehen show, joka pisti miettimään. Onneksemme pystyimme havaitsemaan oikeita ekotekoja omassa arjessamme, joskin syyllisyys pisti välillä nilkkaan ja hiukka sydämeenkin. Ehdotinkin kohderyhmäksi vaikkapa liike-elämän konferenssia, jossa ökymaastureilla ajelee paljon isomahaisia ökymiehiä, joilla kulutushysteria ja materia merkistee paljon. Ihmisiä, jotka ajavat ökyautoilla, ostavat hyvää oloa kuntosaleilta, juovat energiajuomia, kun voisivat tehdä itse enemmän, ajaa pyörillä tai julkisilla ja hankkia energiansa elämällä terveellisemmin. Pääsiäisen sanomaa toivat puolestaa seurakunnan tädit ja kanttori. Sitä sanomaa minun on paha mennä kommentoimaan, kun en ollut kuuntelemassa. Reetta oli.
Minä istuin sosiaalivirkailijan kanssa lippulappusulkeisissa.
Osasto muuttaa jälleen evakkoon, jonnekin aikuisten puolelle. Alan olla aika hukassa. Mutta nyt korvissani kuohuu siihen sikälimikälimalliin, että paineita havaittavissa. Miksiköhän?