Yllättävää kyllä, minun pitäisi muistaa ja tietää kaikki annetut lääkkeet ja annoskoot. Kyllähän minä aika paljon kykenen muistamaan, mutta mikäli lääkeannostukset menevät minun muistini varaisesti, niin hupsista vaan.
Täällä on tietotekninen hyödyntäminen vähän aataminaikuista ja tiedonsiirto sen mukaista. Ainakin itse olen hämmentynyt, kuinka moni seikka veivataan yhä käsin. Yhdessä hoitajien kanssa leikimme farmaseutteja ja yritämme ottaa selvää käsialoista. Itsellä pitää olla jokaisesta seikasta, antibiootti- ja trombbariallergiasta tieto ja selvitys. Seilaamme tällä hetkellä kahden osaston väliä. K10 on lasten syöpäosasto ja K5 lasten kirurginen. Olemme nyt siis kirurgisella, koska kyseinen operaatio kuuluu sen piiriin. Tällä K5 osastolla ei siis tunneta syöpähoitoja, ihmettelevät olemassaolevaa cvk:ta, annettuja lääkkeitä jne...
Yritä siinä sitten itse muistaa kaikki ja vielä oikein. Lääkäreilläkään ei ole kierroilla tietokoneita, vain perinteiset potilaskansiot käytössään. Puitteet ovat vanhat, mutta ihan kotoisat. Toisaalta uskomatonta kuinka nykyaikana näinkin tärkeät toiminnot toteutetaan näin vaatimattomissa oloissa. Toista on valtavat lasipalatsikonttorit eri liikelaitoksilla tässä sairaalankin läheisyydessä. Eikö asioita vois suhteuttaa ja yhdistää...
Pitäiskö alakaa isona poliitikoksi, sillä vaahtoan nykyään kaikista epäkohdista suu vaahdossa... Tai ehtiskö joku arpoa minulle viikonlopun vaaleihin oman numeron, niin menisin ihan pöntöstä puhumaan. Heko, vähäkö on suuret luulot, ainakin isot puheet!
Mutta nyt ihmettelemme missä lapsemme viipyy? Kello on jo puoli yksi, leikkuriin neiti meni aamuyhdeksältä. Pitää alakaa etsimään ja kyselemään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti