En tahdo itsekään pysyä mukana aina uusissa käänteissä. Nyt on maanantai aamu, kello vähän yli viisi. Nousin ylös, pian olisi ollut herättävä kuitenkin... Olemme kotona. Meidän on oltava osastolla yhdeksään mennessä takaisin. Ajoimme eilen iltapäivällä kentältä suoraan sairaalaan. Helsingissä otettujen verikokeiden perusteella, päivystävä lääkäri ei nähnyt tarpeelliseksi tutkia Reettaa. Näin lähdimme liukkaasti yöksi kotiin ja pyykille. Jälleen on pyykit pesty, kassit pakattu, lemmikit rapsutettu, laskut maksettu, sylikkäin istuttu, muutkin paperiasiat saatu ajantasalle. Täysillä koko ilta ja nuppi tyhjänä nukkumaan. Reetalle teki todella hyvää päästä kotiin edes yöksi.
Illalla Fannylle alkoi lämpö nousemaaan, Tessa yskimään. Yöllä oli tullut pyykkiä lisää, sillä Fanny oli oksentanut. Limaa vai örkkiä, siinäpä taas kysymys. Lähdemme siis todella liukkaasti Reetun kanssa, ettei mikään tarttuisi. Aamulla alkaa nesteytys. Yritin lueskella alkavaa bloggia, viitenä päivänä tunnin solusalpaajat, koko ajan nesteytys. Kuudentena päivänä piikkinä. Eli ainakin se viikko menee taas. Minä lähden, Pasi jää kotiin. Pasilla on ylihuomenna testejä ja kokeita täällä Ylivieskassa kantasolusiiirtoa ajatellen. Pääsiäinen kuulemma painaa päälle, olemme ainakin osan aikaa siitä Oulussa. Millä kokoonpanolla, kukapa kertoisi. Otetaaan taas päivä kerrallaan, josko asiat selkiintyisi.
Tunnen olevani jälleen todella poikki ja niin niin täynnä tätä matkalaukkuelämää. On tullut pompittua vieraissa sängyissä sillä tahdilla, ettei itsekään kykene laskemaan. On muuten sängyissä hurjat erot, joissakin jouset painaa suoraan selkään ja volina käy. Se sänky siis volisee joka liikkeestä. Milloin viimeksi olen nukkunut hyvän yön, no lauantaina seitsemään, muuten koko viikko viimeistään kuudelta ylös, nyt heräsin viideltä. Reetta tuli illalla Vernan vierestä mun viereen, sillä pelkäsi Vernan ruhjovan haavoihin. Verna nimittäin nukkuu rennosti ja laajasti. Mikä sitten on hyvä yö, toiveena olisi levollista unta, ei painajaisia, ei herättäviä ajatuksia, ei kropan kipuiluja, vaan sellaista unta nuppiin levolla ja aamulla pirteänä ylös. Siis ihan tavallista nukkumista. Kroooh ja pyyyh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti