ISÄN KORVIKKEENA

Kun nyt olen ainoana aikuisena tämän viikon huusholliamme pyörittänyt, iskää kaivataa jos mihinkin hommaan. Toisin sanoen muksut, ainakaan Tessa, eivät minun teknisiin taitoihini luota. Meillähän teknisen päävastuun kantaa Pasi ja Verna. Ja lasten mukaan näitä asioita on joka puolella. Aamulla Tessan pyöränkumista oli ilmat vähentyneet, kuinka ne täytetään ilman iskää. Sanoin tulevani täyttämään, mutta se aiheutti epäuskoa, osaatko. Osasinhan minä ihan kompuralla kompuroimalla. Vähäkö Tessan ilme oli hämmästynyt. Sitten aloitin ruohonleikkuun. Yleensä Pasi hoitaa sen. Siitä olen muinakin kesinä jo saanut kuulla kommentteja; ei noin, ei isäkään aloita tuosta, ei kierrä noin päin tuota puuta, miten sinä noin päin ajelet, osaatko vaiko etkö. Meillähän on sellainen jalkaisin työnnettävä, vetävä, tallentava, keräävä perusleikkuri. Siis ei ajettava. Vähäkö oli hienoa välillä ajaa sillä sutiakin, siis pyörät vetivät tyhjää, sur rur. Tessa onneksi lähti sinne jalkapalloharkkoihin neuvomasta pumpatulla pyörällään. Näin on pihamme ajettu, siististi ja ihan omin päin mutkitellen. Pasikin Oulusta soitteli ja sanoi, että ruohokin pitäisi ajaa. Minäpä kerkesin heti sanomaan, ei... ( kerkesin kuulla jo aggressiivisen sisäänpäinhengityksen puhelimen toisesta päästä ), se on jo ajettu. Ähäskuttia, osasin jopa startata kyseisien vehkeen. Olen myös osannut käynnistää dvd-vehkeen ilman Vernan teknisyyttä.  Olen myös imuroinut auton, ilman Pasin käskyä. Nyt minulla on ajatuksena lähteä ostamaan sementtiä, kun teen betonia. Eikös se sementistä tehä? Osasin viime viikolla ostaa myös lisää kaasugrilliin kaasua. Myyjä tosin virnuili, sillä minulla oli kyseisessä pullomäärityksessä vääriä vokaaleita. En enää muista mitä, kun en enää muista. Mutta en minä ihan sormi suuhun näissä hommissa jää. Nyt minulla on sitten uusi tunika otettu ruohonleikkuukäyttöön, sillä en saanut siitä hajuttomaksi ja tahrattomaksi sen diesel-episodin jälkeen.
Jääkaapissa on Tessan toivoma lihakönkäle, josta olemme leikanneet pihvejä ja grillanneet. Aikomuksena oli tehdä siitä toivottua ruokaa, mutta onnistuuko sekään ilman isää. Tessa heitti ilmaan muutaman epäilyn; onko se varmasti sitä oikeaa lihaa, osaatko leikata oikean paksuisia siivuja, osaatko käyttää grilliä? Kaikkeen näihin vastasin myöntävästi. Sitten Tessa nakkasi niskojaan, et muuten tiiä mistä purkista isä sen maustaa, että siitä tulee oikean makuinen. Tuntuuko minusta, että minuun ei aina luoteta ja epäillään. Tuntuu.  Kaikki nämä asiat tulevat esille lähinnä ikävän kautta. Tottakai meillä kaikilla on toisiamme ikävä, sillä Kiljuset kuuluu samaan huusholliin kiljumaan, eikä sinne tänne ripoteltuna.
Mitäpä Oulun suunnalle. Crp oli laskenut 99:ään, hieno homma. Muuten keikutaan entisissä lukemissa, tankkaillaan välillä. Viime viikkoina olemme kauhuksemme tajunneet Reetalle tuodun vääriä lääkkeitä. Kolme kertaa, kolmen eri hoitajan mokaamana. Kerran olisi tullut tupla-annostus ja kaksi kertaa väärän lapsen lääkkeet. Reetalle on juotettu myös kaksi viikkoa avattuna olleita mehuja ja maitoja. En ehkä itse antaisi, koska yleensä avatut purkit tulisi käyttää neljän päivän sisällä. Siihenkun lisätään kesälomien sijaisien sijaiset, niin voi vitsi, kyllä saa olla tarkkanana. Onneksi Reetta osaa jo lukea itse, kenen nimi purkissa lukee. Ulkopuoliset luulevat, että vanhemmilla ei ole muuta kuin seuralaisvastuu osastolla. Ei se ihan näin mene. Ilman vanhempien osallistumista lasten syöpäosastot eivät toimisi noin pienellä henkilökunnalla. Yleensä itse huolehdimme lääkkeiden annot, kunhan ne on jaettu. Suunhoidon, haavanhoidon, kylvyt, ruokailut, mahdolliset ulkoilut ja olemme leijonaemoina kaikessa. Mielestäni aika tarkkana pitää olla, ettei lipsahda väärä solumyrkky tippumaan... No ei niissä niinkään, nehän tilataan jokaiselle lapselle erikseen ja niiden kanssa ollaan todella tarkkoja, näin ainakin olen halunnut uskoa. Onneksi tällä kertaa Pasi on ollut asioista räyhäämässä, sillä yleensä nämä niuhotukset ovat menneet minun piikkiini. Voi, siinäpä vasta änkyrä, jos se saadaan suututettua.. Ei vaiskaan, leppoisa ja tasainen isäleijonahan se.

Johannalle kiitos kommentista, pitkästä aikaa...
Olen kirjoittanut neljä vastausta siihen. Ilmeisesti kone on katsonut parhaaksi ne sensuroida, siis en saa niitä julki. Ehkä hyvä niin... mutta homma hoidossa, kiitos huolenpidosta.
Kaunista kesää toivottelen!