Nukuin jälleen yöni Mökömajassa Fannyn ja Reetan kanssa. Tai siis katselin nukkuvia lapsiani ja unirooleja. Reetta vaikeroi heiluvaa hammastaan ja pyöriskeli ja kieriskeli selittäen ummet ja lammet. Fanny puolestaan istui ja siveli hiuksiaan tyytyväisenä myhäillen. Taputti itseään olkapäillekin, ilmeisesti hyvä tyttö! Verna otti unet iltasella hikisenä nojatuolissa, kuulemma ei ollut kovin pitkään tullut valvottua... Tessa puolestaan oli pistänyt yöllä sormen suunsa eteen ja sihissyt Shhhh. Oli muka ollut liikaa meteliä, kuului aamuinen selitys. Toissayönä Reetta tuli ja herätti minut omassa sängyssäni. Lapseni kehotti minua ottamaan jo piikkimaton pois selkäni alta, näyttää kuulemma terävältä nukkua. Taidan olla melkoinen masokisti, sillä olin nukkunut sillä jo yli puolet yöstäni, rennosti. Tekee todella nannaa, kun piikit uppoavat pehmeään lämpimään ja punoittavaan ihrakudokseen syvälle, napakasti ja tehokkaasti.
Tänä aamuna Reetalla oli idea uimarannalle menosta. Neiti ehdotti muille uintia ja itselle kahlausta, läpi meni. Näinpä olemme polskineet, hyppineet, kahlanneet ja nauttineet. Sitten vettä alkoi tulla myös ropisten taivaalta. Tekee todella hyvää, sillä helleviikon jälkeen huutaa perennat ja ihmisten viljelykset jo valtavasti vettä. Ropinaa on säestänyt ukkosen rommuutus ja räpse. Eilenkin alkoi uhkaavasti pilvet kerääntymään ja rytisemään, mutta se ukkoskuuro menikin ohi.
Väinökin huuteli oven takana sisällepääsyä, kun sade yllätti. Taisi muutama pisara osua unelmakolliimme, tajuten että sängyssä on mukavampaa. Aamulla Tessa ja Reetta harrastivat hampaidenpesua. Samalla harjalla meni Reinon, Kainon ja Väinönkin hampaat. Enpä ole ennen tajunnut kissan hampaita pestä. Ihme kolli, kun antoi luvan moiselle operaatiolle.
Näyttäisi tällä hetkellä siltä, että Reetta saa olla huomiseen saakka kotona. Aamulla osastolle kokeisiin ja sitten minuuttiaikataululla tutkimuksesta toiseen. Kuulemma Verna on lähdössä mukaan. Minä jään siis kotiin. Fannylla on leiri ja Tessan kanssa yritämme muuten vain tulla toimeen. Olemme todella hämillämme Reetan kotijaksosta, sen onnistumisesta. Toivottavasti hoidot ovat siitä huolimatta purreet, vaikka neiti ei ainakaan vielä ole infektiota saanut. Siis onko kaikki hyvin? Mitä tästä seuraa? Olen jälleen kiitollinen, hämilläni ja tietämätön. Minulla meinaa olla huuli vähän soikeena tilanteesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti