Neitimme ovat heiluneet päivän hellemekoissa ja uikkareissa. Reetta muiden mukana, täysillä. Pari viikoa sitten siivoilimme yhdessä varastoa ja kenkiä. Päivitimme parittomat, hajonneet, käytettävät, kierrätettävät ja kompostoitavat. Näinpä jäljelle jäi ainoastaan yhdet varvastossut. Verna ne sitten omiin varpaisiinsa sujautti. Siitäkös alkoi hurja kiukkurumba. Lähdimme ostamaan kaikille sellaiset kesälipokkaat, jotka voi pitää ja laittaa loppukesästä roskiin. Reetta kädet puuskassa päätti haluta kauppaan. Menimme kenkäkauppaan ja Reetta jäi ulkopuolelle, yhä kädet puuskassa. Ei löytynyt passeleita. Suuntasimme isompaan kauppaan, tarkoituksena ottaa tuplasisko mallikappaleeksi Reetan jäädesssä iskän kanssa autoon. Vaan eipä passannut. Näin automme tuli kiukkuisesti kohti kotia, ärsytti moinen jankuttaminen. Mieluummin me halumme pitää lapsen kotona, kuin viedä kauppaan. Ei auttanut järkipuhe, vaan uhmakkuus jatkui. Pelkäsimme kohta alkavan nenäverenvuodon kiukusta, paineesta ja kuumuudesta. Reetta huusi ja kiukkusi karjuen. Pasi lähti kahden kanssa ja minä jäin ottamaan haukut vastaan. Aikani kun niitä kuuntelin, tuli yläpuolellani jokin lentävä elikkokin siihen lopputulokseen että tuossapa tunkio. Ja paskansi olkapäälleni, niin että naamalle roiskui. Huippuhyvä tunkio, alkoi itselläkin jo pokka pettää. Pohjalla ollaan! Mitä vielä?
Aamupalalla Reetta halusi leipänsä päälle ainoan keitetyn munan. Reetta söi siitä puolet ja muuta lisäksi. Lopulta Verna haahuili aamupalalle, kaipaillen keitettyä munaa. Eipä ollut ei, kun se oli jo Reetalla. Reetta antoi puolikkaansa Vernalle. Siihen Verna tapansa mukaan tokaisi, minulla taitaa olla helppo elämä. Ja söi parempiin suihin valmiin tuotoksen.
Päivällä, kun istuimme kaikki ruokapöydässä. Reetta totesi, ompa kiva kun olemme kaikki yhdessä koolla. Ainakin metelistä päätellen.
Nyt lapsemme ovat pomppineet tramppiksella ja paukuttaneet toisiinsa vesi-ilmapalloja. Kauhea nauru, läiske ja ilonpito. Nyt Reetta toivoo leipomista, kokkausta, uuniperunoita tai riippukeinulötköttelyä. Karjalanpaisti on muhinut uuniperunoiden kanssa jo tovin grillissä. Mutta leipomaan en kyllä ala, joten hyppäämme kaulakkain riippukeinuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti