Lauantaina lapset siis kirmasivat kesälaitumille. Kun sairaalassa Vernan kanssa osastolle länkkäsin päätimme käyttää portaita kiipeämiseen. Sitä Verna kyllä mietti, pitäisikö ajaa hissillä eikä kuntoilla. Opettajat olivat nimittäin käskeneet laiskotella kesällä, jotta oppilaat jaksavat sitten syksyllä reippaina jatkaa koulunkäyntiä. Verna oli kuunnellut ohjeet todella tarkasti ja ymmärtänyt jostain syystä, ettei koko kesänä lapsien tarvitse tehdä mitään. Hän aikoi kuulemma ainaostaan ampua vesipyssyllä ja hyppiä sadettimen alla, ne ovat kuulemma laiskottelua. Kyllä mielessäni opettajia kiitin loistavasta koko kesän elämänohjeesta, sillä jotkin asiat menevät tajuntaan todella hyvin. Siis tulossa on laiska kesä lapsille, sillä ei kuulemma tarvitse tehdä edes kotihommia ja voi vaan olla ja laiskoitella... Voi meitä lasten vanhempia, rankka ja työteliäs kesä meille tulossa! Toisetkin tytöt nyökyttelivät, kun asiaa kyseenalaistin. Näin ne käski!
Kaikkien toikkarit olivat todella hyvät. Ainakaan meidän perheen tilanne ei koulunumeroihin ole vaikuttanut. Onneksi, mutta milloin he oireilevat ja millä tavalla. Sehän on vain ajan kysymys ja tulee ilmi mitä ihmeellisimmissä asioissa. Onneksemme olemme tässä vaiheessä pystyneet luotsaamaan oikeaan suuntaan. Mutta kyllä siinä saa tuntosarvet olla aika herkkänä. Entä kuka se herkistelee meidän aikuisten suuntaan, pitää meistä huolta...
Viikonloppu meni Oulussa suunnitelmien mukaan, paljon meteliä ja tahtojen taistoja. Tuttu kaava. Itse otin parin tunnin aikalisän lauantaina ihan itsekseni, nollana Rotuaarilla pyörin. Mitäpä sitä ihmisriepu muuta osaa kuin pyöriä. Menin asunnolle myös ennen muita, pyörimään nollana. Onhan se tietty vapauttavaa, kun toinen aikuinen tulee jakamaan vastuuta. Mutta mitä minä sillä vapaudellani osaan tehdä? Enpä mitään, kunhan pyörin. Yleensä siihen liittyy aina stressipäänsäryn laukeaminen. Mutta lauantainen päänsärky helpotti nyt kotiin palaamista, eipä särkenyt läheskään niin paljon. Särylläkin on siis jokin kiintiö, onneksi.
Eilen aamulla Reetta itkien soitti, ettei saa toista silmää auki. Jälleen vilahti silmätulehduksen mahdollisuus, pahana se ottaa pian kunnon infektion ja vaatii sairaalahoitoa. Onneksi silmä saatiin auki, liittynnee annettuun lääkkeeseen. Helmikuussa sama lääke huomattavasti pienemmällä annostuksella aiheutti molempien silmien kuivumisen, punoituksen ja ihon hilseilyn. Nyt jatkamme kotona silmätipoilla, jospa se ei tuosta pahenisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti