Tiedostan tänään olevan maanantain. Eilen kävin tyttöjen kanssa katsomassa kesäteatterissa Pekka Töpöhäntä näytelmän. Siinä esiintyi lahjakkaasti ja rennosti serkkutyttö. Oli todella ihana päästä akkaporukalla kulttuurin pariin. Lämpötila tosin romahti puolella aivan hetkessä. Aamulla olimme kunnon lukemissa ja uimassa, pian lämpöä oli enää reilut kymmenen astetta. Tytöt saivat myös leikkiä keskenään pitkästä aikaa.
Illalla Pasi päätti lähteä jo valmiiksi Ouluun, ettei tule aamulla niin aikainen herätys. Verna lähti mukaan. He kävivät hakemassa osastolta avaimet ja menivät asunnolle. Aivan hetkessä Reetalla nousi kuume ja kiireellä takaisin osastolle. Onneksi he olivat jo valmiiksi nurkilla. Kuumetta oli ollut 38,9 astetta. Se tuli sittenkin, sitkeä likka kun keikkui kuumeetta koko kotijakson. Antoiko kroppa luvan, kun oltiin jo sairaalaympyröissä. Kyllä Reetta oli tosin hiukan nihkeähö ja naruinen jo kotosallakin. Ja niinpä Reetta otettiinkin osastolle yöksi ja päivystäjän tutkimukset, veriviljelyt ja antibiootin aloitus. Muuten tytöllä ei ole mitään silmin nähtävää infektiota, mutta se röhä jatkuu yhä. Sekö sen kuumeenkin nosti, kenties. Tottakai harmittaa, mutta onneksi kaikki tapahtui nopeutettuna ja Oulussa, hoitoon pureuduttiin välittömästi. Se on kuitenkin kahden-kolmen tunnin etumatka siihen verrattuna, jos kotoa lähdetään.
Illalla, kun taksin perävalot häipyivät näkyvistä, iski tyhjyys. Miten sen täyttäisimme. Ajoimme välittömästi Fannyn kaverin luokse pyytämään yökylään. Tessa pyysi naapurinlikkaa Mökömajaan. Ilmojen viilettyä hain myös pinon filmejä ja lukemista, josko nyt malttaisi kun ei olla yötä päivää pihalla. Samalla ajoin tankkaamaan auton. Minulla oli päälläni turkoosi taskullinen ja uudehko tunika. Jotenkin onnistuin sylkäisemään letkullisen dieseliä taskuun ennenkuin osuin tankkiin. Kauhea löyhkä ja tahra. Miten tuollainen voikin sattua, olenhan tuota muulloinkin autoja tankkaillut. Fanny soitteli Pasille, kysyäkseen dieselinpesuohjeita. Taas kuului syviä huokauksia, hehän pääsivät peräti kymmenen kilometriä kotoa, ennen kun alkoi tapahtua.
Saimme lainalapsilla pidettyä lukumäärän neljässä. Isommat menivät Mökömajaan, mutta pienemmät keksivät rakentaa oman majan olohuoneeseen. Minä ehdin jo ottaa alku-unet, kunnes tajusin yhä pulputuksen kuuluvan. Neideillä oli menossa shakkipeli puoliltaöin. Komensin heidät pehkuihin. Ilmeisesti linnuilla alkaa olla poikasia, sillä terassilla kuului pomppivan jos minkälaista sirkuttajaa. Kivaltahan ne päiväsaikaan kuulostavat, mutta yöllä kaikki korostuu. Reetta puolestaan oli pitänyt Pasin skarppina puheluillaan. Kolmelta yöllä kuului taas pulputusta ja Väinön naukumista. Olohuoneessa kavereilla oli täysi meno päällä. Väinökin luuli olevan jo aamun, kun heräsi meteliin. Komensin jälleen nukkumaan ja suut suppuun. Neljältä alkoi kuulemma nälkä kurnimaan, Väinö naukumaan, koirat hippasemaan ja puhe pulputtamaan. Linnut jaksoivat yhä sirkuttaa. Näinpä jälleen komensin aamuyöpalan jälkeen tytöt nukkumaan. Ja suut suppuun, että eläimetkin rauhoittuvat. Siinäpä sitten nukuimme peräti kuuteen, jolloin isommat tulivat Mökömajasta sisälle. Taas alkoi pulputus ja hippasu. Komensin, monennenkohan kerran lie, päät tyynyyn ja nukkumaan. Sitten soittikin jo Reetta osastolta kysyen, miten vielä olen nukkumassa? Hämmästyin kysymystä, siis minäkö olenkin nyt aamulla unessa puoli kahdeksalta. Meinasi Pasiakin aamulla puhelimessa naurattaa, kun kuuli millainen rumba meillä on ollut koko yön. Mutta jotenkin olen kuitenkin ihan levänneen oloinen. Tytöillä on myös täysi tohina päällä, nuo kaksi nuorinta lähtevät pian pyöräilemään kesäleirille. Josko minä ja Tessa vaikka stailattaisiin tuo Mökömaja lopulliseen asuunsa, nyt kun siellä ei tarkene nukkua. Lisäpatja varastoon, verhot ikkunaan, matto lattialle ja naisellinen kädenjälki kehiin. Ripustelin ensimmäisen koneellisen pyykkejä yöpaitasillaan. Vähäkö oli kylmä, eikä ihme, sillä asteita on vain 11. Kurkkuunkin koskee ja nielua vihiloo, se on siis kesävilustuminen hankittu. Vaikka tajuaa, että jäähtyy, niin vaatetustajunta tulee jälkijunassa vasta palelemisen alettua. Näinhän se menee... Mutta nyt otamme vastaan aloitetun päivän tapahtuma kerrallaan. Vieläköhän tänään jotain ehtii sattua ja tapahtua?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti