Pitikin sattua kunnon hellepäivä autoilulle. Oli hiukan nihkeää saada porukka kasaan, lastatuksi ja autoon hikoilemaan. Aamulliset verikokeet huusivat tankkauksia; leukkarit ja neutrofiilit aivan pohjilla, hemo alle 80 ja trompparit vain 9. Mutta autossahan on ilmastointi, loppujen lopuksi autossa on paremmat oltavat kuin sisällä, pihalla tai osastolla. Ei sen puoleen, kyllähän kesällä saa olla kesä. Mutta kun se aiheuttaa jatkuvaa päänvaivaa ja huolta Reetan kohdalla. Muitakaan ei paljon viitsi uimaan viedä, kun Reetta joutuisi vain kahlaamaan. Meidän vesipetomme.
Pasi tilasi meille valmiiksi trompparit ja ne odottivatkin valmiina. Kaksi pussia tiputeltiin ja yksi punaisia. Aikaa kului puolesta päivästä ilta kahdeksaan, siinähän se päivä meni. Miltä kuulostaa litrahinnat; trompparit 1500€ ja punasolut 500€? Melekonen paukku, onneksi emme joudu niitä itse makselemaan. Meistä moni ei voi kuivitellakkaan kuinka arvokkaasta asiasta on kyse verenluovutuksessa. Arvon voi mitata rahassa ja avussa. Eli käykäämme yhä massajoukoilla antamassa omastamme, sillä se on todella tärkeää!!!
Kun menimme osastolle Reetta määräsi tahdin juosten niin käytävillä kuin portaissa. Ei auttanut kuin puuskuttaa perässä ja puistella päätä. Millä tuo jaksaa porskuttaa? Osastolla piti kellohelma pistää heilumaan ja neiti tanssi odotellessa. Röhinää ja nenänvalumista on havaittavissa, kuulemma kuulostaa rohisevan kauttaaltaan. Ei toimenpiteitä, kun ei ole kuumetta. Kenties virus.
Olemme siis takaisin kotona, mikä on enemmän kuin ylläri. Otimme varulta kamppeet koko sakille ja veimme elikot hoitoon. Kyllä Reetta onkin mielissään ja kellohame heiluu yhä. Olohuoneessa on sellainen iso puhallin. Tytöt ovat keksineet laulaa siihen. Samalla viilenee, ääni särisee kivasti ja hiukset hulmuaa. Vuorotellen he vetävät sooloja huuliharpulla, kitaralla, pianolla ja laulaen. Reettakin kyselee, hulmuaako hänen hiuksensa hyvin. Joo, hienosti hulmuaa... Tänä iltana esiintyy bändi nimeltä Systerit! Onneksi tuo harrastus onnistuu sopusoinnussa ja kuulostaa ihan leppoisalta jammailulta. Biisit vaihtelevat iskelmistä, virsiin ja lastenlauluihin. Rätkätys kuuluu myös koko ajan. Tuollaisina ne ovat aivan loistavia tapauksia, lahjakkaita ja huumorintajuisia.
Osastolla tulee juteltua paikalla olevien vanhempien kanssa. Vaihdamme kuulumiset ja päivitämme tiedot tilanteesta, hoidoista, infektioista, arvoista. Se on sitä hitsin tärkeää hiljaista tietoa kokemusten kautta ja vertaistukea. Välillä tuntuu, että onko se naisenlogiikka, joka tekee temppujaan. Mutta tänään yksi isä kertoi samaa. Ei kalaankaan voi lähteä, kun ei ole heti saatavissa. Saati sitten yökalaan. Näinkin tuikitavalliset asiat pitää organisoida ja miettiä todella tarkasti. Yllättäviä siirtoja ei niin vain tehdä, koska lapsiemme kunto saattaa tehdä ylläreitä. Toki kaikista rankinta uskoakseni, toivoakseni on hoitojen aktiivisempana aikana. Mutta joka tapauksessa, niin kauan kuin hoidot ovat kesken olemme aistit äärimmilleen pingotettuina. Valppaina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti