SORMI JÄÄ HENKIIN

Aurinko paistaa mielettömän kirkkaasti, ihana päästä sitä oikein lentokoneen ikkunasta katsomaan. Pakkasta on napakasti, mutta kuuluu asiaan. Olemme lähdössä Helsinkiin, jahka kotikiireiltämme ehdimme. Jotenkin taas kieroutunut tämä ajatuskuvio, ei mitään kiirettä vielä, vaikka mitään ei ole pakattu. Tulimme Reetan ja Vernan kanssa juuri aamusaunasta, nautin kahvista, naputtelen konetta ja kello tikittää. Antaa tikittää, olemmehan jo aika kokeneita pakkaajia, ei siinä kauan mene kun olemme lähtövalmiina.
Paplaritkin pitäisi laittaa keikkumaan ja hiukan olemusta fiksata, mutta ei hätää. Kuulostaako minulta, levolliselta minulta.
Eilen urakoimme maalausprojektimme valmiiksi, sekin on sitten hoidettu. Aamulla pistimme huushollin kondikseen ja siivosimme urakalla. Siinä tohinassa napsahti vasemman käden peukalossa. Sillain kipeästi ja tuntui painetta. Epäilin verisuonen katkenneen. Päivä meni sitten sormen kanssa länkätessä, jotenkin se osui kaikkialle ja sattui. Päivän mittaan väritys vaihtui, Reetta luuli minusta tulevan mustilaisen, sillä mustelmia on koko kropan laajuudelta. Kotiuduimme illansuussa ja sitten alkoivat muutkin jo huomauttelemaan värityksestä. Mustelma leveni koko sormeen molemmin puolin ja kipupiste nousi pitkin käsivartta. Seuraavat kolme sormea menivät myös turtaksi ja pysyivät jääkylminä. Minut pakotettiin soittamaan ja lähtemään päivystykseen, joka tietenkin oli kolmenkymmenen kilometrin päässä. Siis, ettei vaan ole jotakin veritulppaa tai muuta vakavaa. Niin loppui eilisenkin päivän kiireet siihen paikkaan, siellähän meni illasta nelisen tuntia. Oma diagnoosini oli oikea, rajunpuoleinen sellainen. Ei syytä huoleen tai en saanut matkustuskieltoa, joten tulipahan sekin tarkistettua. Paha, jos huoltajalla napsahtaa veritulppa lentokoneessa. Saattaisi olla lapsella orpo olo. Lääkäri sanoi minulle, "sormi jää henkiin". Tykyttelee muutaman päivän, puristaa muidenkin sormien verenkiertoa aiheuttaen kylmyyttä ja säteilyä niihin. Muuten minussa ei ole mitään vikaa...
Nyt pitää pistää töpinäksi, sillä olen ollut puhelinrumban uhri. Jotenkin aika moni on ollut huolissaan tuosta mun sormesta...
Tästä tulkoon kaunis päivä ja hyvä reissu. Sovitaan niin!