HUOLINUJERTAMO

Siinäpä jollekin oiva liikeidea, huolinujertamo. Sinne voisi mennä huolineen, ottaa vaikka repullisen, säkillisen tai sen pienen hyppysellisen mukaansa. Ihan sen mukaan kuinka suuri huoli on kulloinkin kyseessä. Olen miettinyt aikaisemmin äitilataamon tarpeellisuutta, mutta voisi huolillekin tämän oman nujertamonsa rakentaa.
Ei sen puoleen, että minulla juuri tänään olisi sitä repullista, saati säkillistä. Muutama hyppysellinen nyt aina löytyy, takataskussa varulta. Niin ettei elämä liika helpoksi menisi. Siis onhan tämä toki helppoa, jos vertaa vuoden takaiseen. Onhan tämä helppoa, jos vertaa monen muun ihmisen elämään, arkeen, taisteluun jne. Meillä itse kullakin on omat isot ja pienet huolemme. Onhan meidänkin huolilla yhä ja on ollut valtavat mittasuhteet, joskin tänään ne tuntuvat epäolennaisilta ja kaukaisilta. Kuitenkin alitajunta sitten takaraivon huolilonkeriosta jonkin syyn esiin kaivaa. Ihan tulee välillä puskista nuo aiheet. Välillä tuntuu että alitajunta haluaa keksimällä keksiä uusia. Ihan niinkuin pitäisi jokin huolikiintiökin olla aina latautumassa. Ettei vaan yhtäkkiä olisi huoletonta.
Nukuin todella huonosti, eihän kukaan tekstien sävyistä voi sitä arvata. En saanut illalla unta, päädyin sohvalle Vernan kanssa. Kyseinen neiti ei todellakaan ole rauhallisin kumppani, istuu, keikkuu ja heiluu laajoilla kaarilla. Tuo resu nivelsidenilkkani oirehtii yhä rasittuessaan, paisuu ja juilii. Aluillaan on jälleen arkinen viikko, se odotettukin sellainen. Mutta nämä päivät on aina täynnä organisointia, jännitystä, kyttäämistä ja odottamista. Arki on myös jatkuvaa syyllisyyttä vähän kaikesta. Mistäpä ihminen, nais- sellainen ja äiti, ei voisi itseään syyllistää.
Voisiko kotiin kehitellä sellaisen pienen prässin, huolien nujertamiseen. Vaikka pöydälle, että voisi heti sinne viskata niinkuin biojätteen astiaan. Ettei tarvitsisi noita pieniä virittyviä huolenpoikasia nurkissa pyöritellä. Suit sait sukkelaan heti kannen alle ja tiiviisti. Illalla kaikki kerralla prässiin ja nujertamoon. Sitten ne nujerretut huolet voisi kylvää vaikka lannoitteeksi perennapenkkiin tai syöttää talitinteille.
Oikeastaan kaikki taitaa johtua nyt tuosta särystä, unettomasta yöstä ja hiuksista. Siis hiuksethan ne ovat jotka moisen vyöryn saivat aikaseksi. Tarvitsisin pesua, paplareita ja leikkausta. Tänään ajattelin suunnata maanantaiseen tapaan uimaan, joten ajattelin säästyä yhdeltä pesukerralta. Siitä alkoi tämä vyöry.
Olisin myös halunnut laittaa pinkit pillifarkkuni jalkaan, sekään ei Tessalle käynyt, sillä neidillä on samanlaiset jalassa. Koska koulukaverit pitävät minua kuulemma muutenkin outona, kummana, hävettävänä ja arvaamattomana. Eihän se nyt sovi, että äiskä höyryää samanlaisissa farkuissa kuin lapsi. Ei tietenkään. Varsinkin kun tämä outo äiti lähtee käymään koululla seuraavalla välitunnilla. Suunnittelin myös hiuksiini uutta mallia, sekin aiheutti kysymyksiä ja arvelutti raatia. Eihän äideillä sellaisia ruukaa olla, miltä sekin näyttäisi.
Nyt lapseni huutelee minulle, että nyt mennään niin että lätty lätisee... Neiti meinaa kuitenkin tulla samalla kyydillä koululle kuin tämä outo äiti. Siis pohjimmiltaan lapset tykkäävätkin minusta, vaikka se osoitetaan käänteisesti.
Taisin istua ne suurimmat huoleni tässä kirjoittaessa läjään, sillä nyt ei enää purista. Nyt kun ne on prässätty ilmatiiviiksi, nujerrettu alkuunsa, niin siristän silmiäni aurinkoon katsoessani. Tulkoon huoleton päivä ja huoleton viikko.