HELPOTUKSEN HUOKAUS

Sain sen puhelun, voi miten ihanaa! Siis minulle soitettiin Helsingistä. Kaikki hyvin, niin hyvin kuin voi vain tässä vaiheessa ja tulleiden kokeiden perusteella olla. Tuumoritiimi oli tullut arpikudosanalyysiin keuhkokuvien perusteella, ei sientä havaittavissa. Saamme lopettaa lähes tulkoon kaikki lääkeet. Magnesiumarvot ovat normaalit ja sienilääkkeen voi lopettaa. Jäljelle jää vain suoja-antibiootti ja vitamiini nestemäisenä. Nyt Reetalle riittää 4,5 tablettia viikossa, eli noin 18 tablettia kuukaudessa. Kun syyskuussa meni noin kolmesataa tablettia kuukaudessa. Siis kuinka valtava helpotus, luoja kuinka olenkaan huokaillut. Märissyt, vapissut ja ollut heikko. Huokailen yhä. Tunnen kuinka se valtava ahdistuksen ja pelon möykky, suuri pala nousee kurkustani, tahdon sen pois minusta ja heti. Toki on muutama koe vielä tuloksineen tulematta, mutta tärkeimmät merkitsevät kokeet ovat olleet puhtaita. Nyt taas tajusin, kuinka olenkaan ollut huoli-jännityskrampissani viikkokausia. Samalla minuutilla paukaisi kunnon päänsärky pintaan, eli stressihän se siellä jyskyttelee.
Sain myös tasan seitsemän minuutin kuluttua toisenlaisen puhelun. Eteen tuli taas uusia ongelmia ja huolia. Katsoin ihan kännykästäni, puheluiden väli seitsemän minuuttia. Sen aikaa olinkin aika rento ja huokailin helpotuksesta. En varmaan olisi pidempään voinutkaan huokailla, olisin pian hyperventiloinut. Eli nämä kaksi puhelua tasapainottivat toisiaan. Todennäköisesti minulle on annettu kauhuntasapaino huolineen kannettavaksi. Muuten en olisikaan näin valtavan tasapainoinen ihminen!!
Mutta nyt menemme näillä ihanilla uutisilla Reetan suhteen. Eristykset, kokeet ja kontrollit ruokavalioineen jatkuvat edelleen. Eli emme löysää yhtään, missään ja mitenkään. Nöyrästi ja kiitollisena otamme nämä tulokset vastaan ja jatkamme huokaillen.
Moni luulee, että nyt se helepon lykkäsi, kun ei tarvitse enää lääkkeistäkään tapella. Mikäli luulet näin, niin voin tätä helppoutta vaikka nauhoittaa ja pistää tulemaan... Tai postittaa helppoa elämää paketillisen. Huokailua kuuluu taustalta, mutta ei se suinkaan aina ole helpotuksesta johtuvaa.


P.S.
Tässäpä viisaus, joka sopii minuun...
Samaan aikaan kun naama rypistyy, sisäinen lapsi alkaa villiintyä!
Hah, vähäkö rentouttaa ja tuntuu kevyeltä tiedostaa moinen, siis olenkin villinpään suuntaan menossa rypyistä päätellen.