TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

lauantai 17. maaliskuuta 2012

ILTASATU

Olipa kerran kaunis lapsi, jolla oli loppujen lopuksi hyvä päivä. Aamulla lapsi heräsi känkkäränkkänä, mutta selätti känkkäränkän. Lapsi otti känkkäränkän ystäväkseen, pienen ja kiukkuisen. Lapsi antoi känkkäränkälle hyvää höttömunakasta. Omaa tilaa rauhoittumiseen. Hörpyn vitamiinia. Avasi verhot, jotta moinen pikku känkkäränkkä sai auringonsäteen pistoksen. Puki päälleen vielä iloiset vaatteet, kaikilla väreillä höystettynä. Siitäkös känkkäränkkäkin piti.
Päivän mittaan tasaisesti ruokaa, sympatiaa ja rakkautta. Runsaasti huomiota, ulkoilua, puuhaa ja normaalia lapsena olemista. Lapsen tyhmäksi tuomittu äiti pääsi maistelemaan häähumua messuille. Latautumaan, imemään vaikutteita, muistelemaan omaa floristiikan menneisyyttään. Kyseinen äiti jätti väsymyksensä ja tyhmyytensä sinne narikkaan, ottakoon joku joka tarvitsee. Äiti sai keskustella monia hyviä keskusteluja, törmätä moniin mielenkiintoisiin ihmisiin. Äiti löysi jälleen uusia vipuja ja voimavaroja käyttöönsä. Äidin silmät saivat ruokaa ja aivot virikkeitä.
Illalla kauniin lapsen iskä savusti onnistuneesti siikaa. Siitäkös tuli koko perheelle hyvä mieli, niin hyvää se oli. Kauniilla lapsella on kauniita sisaruksia, joiden kanssa yhteen hiileen puhaltaminen onnistui päivän mittaan mutkattomasti. Kaunis lapsi pesi itse hiuksensa ja tuli saunasta hymyssä suin. Lapsi yritti äitiään pompottaa ja simputtaa, onnistumatta. Lapsi päätti jättää raivarin käyttämättä, liekkö raivarivarannot huvenneet viime päivinä, eikä ollut mistä ottaa. Kaunis lapsi oli täynnä hymyä, hellyyttä ja suloisuutta.
Illalla uupuneet vanhemmat kömpivät nukkumaan. Kauniit lapset jäivät katsomaan elokuvaa, sillä nythän on viikonloppu ja saa valvoa. Kaunis lapsi kömpi vanhempien keskelle kiharoineen ja siveli äitiään hellästi käsivarresta. Kaunis lapsi ei herättänyt kiukullaan, vaatinut huomiota raivollaan. Lapsi oli todella suloinen.
Kun seurue oli jo unen rajamailla, pärräsi isän kännykkä. Puhelu oli lyhyt, koska olimme jo nukkumassa. Mutta äitipä siitä valpastui ja nousi koneelle naputtelemaan. Kaunis lapsi levittäytyi isänsä viereen. Nyt sängystä kuuluu tasaista tuhinaa ja maiskutusta. Kaunis lapsi on todella suloinen nukkuessaan. Äitipä on jälleen hereillä ja siirtyy lukemaan olohuoneen sohvalle. Odottelemaan, josko uni sieppaisi mukaansa. Ties vaikka äiti näkisi öisellä taivaalla revontulet. Muut kauniit sisarukset nukkuvat levollisesti.
Päivä oli aluksi haasteellinen, mutta voitti pisteet kotiin kauneudellaan. Sen pituinen tämä päivä ja tämän pituinen tämä iltasatu. Nuku hyvin, kauniita unia!

4 kommenttia:

  1. hei Tiina! Aamupäivän olen käyttänyt lukien sinun kirjoituksia, illalla vielä jatkan.
    -Marika

    VastaaPoista
  2. Hei itsellesi Marika,

    oli kivaa törmätä. Toivottavasti et saa traumoja näistä purkauksista...

    Tiina

    VastaaPoista
  3. yksi parhaimmistosta tämä kirjoitus, niin hyvä ja raukea olo tuli itsellekin että uskon nukahtavani kauniisti oman kauniin lapseni viereen. jatka näitä Tiina, tästä lähtisi jo kirjan alku!

    VastaaPoista
  4. Raukeasti huomenta!
    Jopas hämmensi noin positiivinen kommentti iltasadusta, kiitosta vaan...
    Aika jännää, nimittäin olen nyt bongannut erilaisiin aiheisiin liittyviä fiktiivisiä kirjoituskilpailuja, jotka kiinnostavat. Eli tämä blogihan on todellisuutta, mutta sadun muodossakin voisi kirjoittaa ihan oikeasta elämästä tai sitten hatusta...
    Heräsin juuri, koko yön olin asiaa mielessäni pyöritellyt.

    Olenpas taas huuli pyöreänä, mihin oivalluksieni kanssa päädyn...

    Aurinkoista alkavaa viikkoa!

    Tiina

    VastaaPoista