TASAPELI

Välillä pelaamme lautapelejä, sähälyä, korttipelejä, palapeljä... Osassa niistä voi voittaa, hävitä tai tulla tasapeli. Voiko palapelissä tulla tasapeli? Ö`öö, jopas taas pahan pistin itselleni. Voi, mikäli se on itsensä kanssa kilvoittelua. Siis saanko valmiiksi vaiko enkö. Jos saan, niin eikö se silloin ole kolmen valmiiksi saadun pelin jälkeen tasapeli.
Kestääkö hermo häviämistä, vai pitääkö saada aina voittaa. Kuka on voittaja, mitä siitä hyötyy. Riittääkö loppputulokseksi hyvä peli, sovittu tasapeli. Kannattaako edes pisteitä laskea, jotta pelaamisen nautinto säilyisi. Ettei tarvitsisi energiaa tuhlata pakolliseen voittamiseen, voisi vain pelata yhteen hiileen.
Suurperheessä on välillä vaikea pelata yhteen hiileen, samaa peliä tai samoilla säännöillä. Jos oikein takkuaa, niin kannaatko edes ottaa peliä esille. Toisinaan on taas upeaa katsoa, kuinka hyvin komppaamme toinen toisiamme. Pelaamme yhteen hiileen tasapelinä. Palapelit ovat juuri sellaista hiljaista komppaamista, yhteistä tasapeliä. Välillä hämmentää, kuinka toinen tulee sivusta ja laittaa palan paikoilleen. Juuri sen palan, jota itse olen kauan etsinyt ja kokeillut. Löytämättä. Pelissä on siis hyvä olla eri vahvuuksilla varustettuja henkilöitä. Yksi on nopea, toinen luotettava, kolmas rohkea, neljäs tukee, viides laukoo ja kuudes vastustaa. Pelipaikkoja on hyvä välillä vaihtaa, jotta eri osa-alueet vahvistuisivat, näkisimme toisenkin paikan merkityksen. Näkisimme kuinka toinen toimii omalla vahvuusalueella. Voimme oppia toinen toistemme pelistrategioista aina, imeä itseemme.
Sitten tulevaan tasapeliin, minun ja ukkokullan suunnitelmissa. Pasilla on mahdollisuus (ainakin vielä toistaiseksi voimassaoleva) lähteä työmatkalle viikoksi Saksaan. Olen kannustanut, innostanut ja rohkaissut menemään. Kuinka upeaa on päästä kokemaan kevät Keski-Euroopassa, saada meihin etäisyyttä, uusia ajatuksia ja uusia kokemuksia. Vaikka kyseessä on työmatka, niin voihan siitä saada myös muuta. Sehän on silmien asennosta, ajatuksista ja asenteesta kiinni. Pasilla on menneisyys Saksassa, josko vaikka nostalgiakin puskisi pintaan. Kaiken voi kokea mahdollisuutena. Sitten vastavuoroisesti minäkin olen varannut hotellin täysihoidolla kolmeksi vuorokaudeksi. Erona on vain se, että minulla on kaikki neljä lasta mukana. Joten lyhyempi aika, mutta kun saan koko tyttölauman mukani, niin eikös se ole silloin tasapeli. Samat fiilkset minulle kolmessa päivässä, mies tarvitsee viikon! Hitsin tehokasta. En oikeasti ole katkera, vaikka joku nyt niin luulekin. Olemme mielestämme tyttöjenkin kanssa pienen irtioton ansainneet. Kyse on Syöpälasten kevätleiristä. Meillä oli tyttöjen kanssa hiihtolomalla se salainen projekti. Nyt se ei enää ole salainen, joten voin sen kertoa. Saimme kunnian maalata tyttöjen remontoidun ja upean koulun seinille "lasten paratiisin". Saimme viikon aikaa, budjetin ja vapaat kädet. Puhalsimme tiiminä hyvin yhteen hiileen ja saimme paljon aikaiseksi. Hiihtoloman jälkeen olemme saaneet paljon positiivista palautetta ja kiitosta tehdyistä maalauksista. Joten koemme onnistuneemme ideassamme, taiteellisesti, sekä tiiminä. Se on iso rutistus, hyvä saavutus. Tästä syystä haluan antaa lapsille muistettavan palkkion kevätretken merkeissä. Reetan eristys toki aiheuttaa oman päänvaivansa, mutta menemme nyt näillä suunnitelmilla. Muutamme suunnitelmia tarvittaessa ja elämme niiden mukaan. Mutta nyt ajattelimme olla loman tarpeessa ja vetää hiukan riskillä... Ja akkaporukalla tehty reissu voi olla juuri niin blondi ja hömppä kuin ikinä, kun ei ole miestä säätämässä. Ties vaikka vedämme pinkillä teemalla kaiken, onhan noita pinkkejä pillifarkkuja jo muutamat. Että sellainen äiti lapsilla. Osaan minäkin pelata tasapelejä, sikäli mikäli muu joukkue komppaa mukana. Muutenhan minulla on pakonomainen tarve olla se voittaja, päästä niskanpäälle, sanoa se viimeinen sana, pitää ohjat käsissä. Jos siihen ei kunto ja taidot riitä, niin pyrin nujertamaan vastustajan äänellä, huudolla ja henkisellä tasolla. Välillä on siis hyvä itsekin opetella tasapelejä, jottei jää verenmaku suuhun...