Lapsena minua harmitti joka pääsiäinen sama asia, pääsiäisruohoa ei kylvetty ajoissa. Oli inhottavaa koristella vasta orastava ruoho. Siinäpä kellotti muutama maalattu luomumuna ja kankea tipu. Tiedän tämän, muistan tämän omakohtaisesti ja silti, en kylvä ajoissa. Toki nythän minulla on hyvä tekosyy, ei kannata Reetan tilanteesta johtuen levitellä multaa, ettei pöllähdä homeitiöitä jne. Mutta tuo ajatus, kuinka voinkin olla niin samanlainen tässä vitkuttelussa. Ärsyttävää. Toki olen ajatustyötä tehnyt, ostan kodinonnen, joka jää huonekasviksi. Ostan kissanruohon, jonka viemme Väinölle pääsiäisen jälkeen. Tässä vaiheessa minun piti Fannylta, meidän tietäjältämme kysyä, onko pääsiäinen erisnimi ja kirjoitetaanko se isolla? Kauhea aukko, tyhmyysaukko, pimeä aukko, vilahti mielessäni. Nokkelana lapsena hän veti äidinkielen opit mielestään ja tarkisti kirjasta, yleisnimi on ja saa kirjoittaa pienellä... Menikö tuo lapseni nokkeluus nyt perimän piikkiin, vai onko se opittua. Se on kuulkaas perimää, sovitaan niin. Se lähti jotenkin sisäsyntyisesti, loogisesti, ratkaisukeskeisesti avautumaan ja vastaus löytyi nopeasti. Tällainen minäkin luulen olevani tai ainakin kuumeisesti haluaisin olla.
Lapillamme on kahdenlaista sääriperimää. Fanny ja Reetta ovat minun sääriperimääni (persevää ja reitevää). Verna ja Tessa taas Pasin sääriperimää (sellaiset riukusääret, tietyillä mutkilla). Purukalustot ovat minun perimääni (oikomishoitoja tarvitaan). Hiukset Fannyllä ja Vernalla minulta. Silmät ovat Tessalla Pasin äidiltä perittyä, muilla menee ehkä enemmän minun sukuni perimään. Hajataitto, karsastus ja silmien levottomuus tulee taas minulta. Silmät ovat sielunpeilit, silloin kun välähtää, niin kyllä välähtää. Niin hyvässä kuin huonossa. Ne kertovat tahtomattaankin aika paljon. Päällepäin yritän siis olla tosi hillitty ja harkitseva, mutta eleet ja silmät leimuaa. Olla siinä sitten tasapainoinen paketti. Jännä, kuinka jotkin luometkin periytyvät, siis luomen paikat. Itse olen perinyt äidiltä ja lapset minulta. Tietyt toimintatavat, kuten allaspaniikki, pitää uida lähellä reunaa (Fanny ja Verna). Fanny tätä mennä viikolla mietti. Lohdutin, että kyllä sinäkin vielä kykenet uimaan keskellä allasta, kykenenhän minäkin. Siihen lapsi tuskaisena huokasi, "pitääkö minun sitäkin yli kolmekymmentä vuotta odottaa?" Kielitaitoperimää lapset eivät todellakaan ole minulta saaneet, olen täysi kieliumpio. Mutta lapsemme laulavat ja puhuvat sujuvasti ja rohkeasti englantia. Se piirre tulee erittäin vahvasti Pasin puolelta. Ihana perimä, avaa valtavasti mahdollisuuksia. Kädentaidot ovat vahvaa perimää molempien suvuista. Reetan uudet hiukset ovat kantasoluperimää isän puolelta. Hiukset ovat todella vahvat. Pisamia on peritynyt Pasin puolelta Vernalle ja Fannylle. Minä olen niitä aina itselleni halunnut, lapsena jopa ruskealla tussilla piirtänyt. Kerran tosin tussi lipsahti ja tuli piiiiitkä pisama, se ei mennyt ihan aitouden piikkiin.
Sisarusparvessamme kulkee tietyt rempat perintönä, tiedämme toistemme heikot paikat omista kokemuksista. Olemmekin joskus asioita ajatelleet, että yksi kun käy lekurissa, niin sama diagnoosi on sovellettavissa muillekin sisaruksille. Helppoa. Tosin siinä on yksi isohko mutka matkassa, sillä velipoika ei voi puolestamme käydä gynekologilla...
Myös Ukkokullan suvusta tulee vahvoja perimiä, välillä erittäin ärsyttäviäkin. Varsinkin jos vertaa meidän suvun perimiin... Siis tasan tarkkaan meidänhän perimämme on se parempi, eikös tämä ole itsestäänselvyys! Meidän perimämme on bileperimä, arki on juhlaa, kemuja järkätään milloin milläkin teemalla. Bileet saadaan organisoitua suit sait sukkelaan. Ukkokullan puolelta se on niin kankeaa, jahkaavaa, vaikeaa ja laahavaa, ei nouse pystyyn siis millään. Eli voit kuvitella millainen vääntö oli meidän häätkin. Bilehile ja matala profiili. Kyllä me sitten lopulta saimme väännettyä aikaiseksi kunnon kemut, joissa käsittääkseni viihdyttiin ihan hyvin.
Minusta on viime kesältä kuva, jossa näytän enemmän eläkeläiseltä kuin eläkeläinen itse. Raivostuttava perimä, inhottava kuva. Myös tietyt päänasennot, kädenasennot, äännähdykset, aivoitukset. Sieltä ne vain perimän kautta pulpahtavat. Sitten kun ne ovat jo pulpahtaneet, tajuan että sieltä ne vaan puskee. Perimät.
Tänä aamuna Reetta nousi väärällä jalalla, järkyttävä tuo huonojen aamujen perimä sitten kun se periytyy. Raivotar oli haasteellinen. Mutta kyllä se siitä tasoittui, kun sanoin ettei hän voi omalla käytöksellään tartuttaa pahaa mieltä kaikille. Pitää ottaa aikalisä, katsoa peiliin ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Tehosi, nyt on lauhkea lapsi, perinyt lauhkeuden äidiltään ihan selvästi...
Olen myös kuluneen viikon aikana tajunnut, etten voi koskaan mennä huutokauppaan. Tätä olen miettinyt taas siitä syystä, kun Ukkokulta on huutokaupoissa kierrellyt työmatkallaan. Minähän puhun siis käsillä, siis olemuksella, siis ilmeillä ja eleillä. Eli sikäli mikäli olisin huutokaupassa, saattaisi pulpahtaa muutama ylimääräinen ja yllättävä tarjous meklarille, ihan vain siitä syystä kun puhun asiaa käsilläni. Tajuamatta, että jokainen viuhahdus on tehty huuto ja tarjous. Kerran muinoin istuimme pöydässä systerin kanssa niin, että hänen miehensä pääsi meidän keskelle. Miespolo piteli päätään ja oli kumarassa väistellen viuhtovia käsiä. Sillä mehän puhuimme systerin kanssa yhteen ääneen ja käsillä. Lapseni ovat perineet erittäin vahvasti tämän piirteen. Samoin spontaanius, se näyttää puskevan välillä pintaan yllättävissä tilanteissa. Yleensä lapset häpeävät minua, kun sellaiseen sorrun ja tekevät itse kuitenkin ihan samaa. Heidän kannaltaan ärsyttävä perimä.
Minulla on myös tehokas viimetippaperimä kannettavana, jaettavana. Osaan vitkutella viimeiseen tippaan, kunnes rykäisen homman valmiiksi hetkessä. Tällä tavalla olen toiminut aina kaikissa lopputöissä, kirjallisissa, opiskelussa jne. Keksin sen sata asiaa, jottei tarvitse jotain tehdä. Tosin yleensä alitajunnassa työstän, lokeroin ja pureskelen aihetta. Sitten istun alas ja paukautan tuotoksen valmiiksi. Yleensä kaikki on myös ajoissa valmista, vaikka kiihdytän vasta viime tipassa. En koskaan ole tenteissä ja lopputöissä joutunut anelemaan jatkoaikaa. Eli josko sen pääsiäisruohon kylväisin ensi viikolla vasta ja antaisin lisäpotkua vaikka mikroaaltouunilla. Siis pistäisin siemenet poksumaan ja suit sait olisi oras. Tällekin päivälle minulla on projekti kaverin synttäreiden tiimoilta. Hommaa olisi vaikka kuinka, mutta minä kahvittelen, jaarittelen, imuroin ja kirjoitan. Siis vitkuttelen. Mutta jahka saan lapset koulusta, niin tiedän että kyllä tapahtuu. Typyt ovat loistavia lisäkäsiä ja apureita, luotan siihen. He nappaavat syötin nopeasti, kun maalailen mielikuvia sanoin, elein ja käsin. Siellä ne sitten menevät kumpparit lonksuen ja toimivat. Tämä on sellainen piirre ja perimä, josta olen lapsissani todella ylpeä. He ovat nokkelia ja ratkaisukeskeisiä, eivät jää lapaset sojossa jahkaamaan.
Uskon, että lapsillemme on periytynyt vahvasti huuhaa minun puoleltani. Sellainen elämän kevytkenkäisyys ja kuplivuus. Me olemme pohjimmiltamme luonnonlapsia. On tärkeää, että elämässä säilyy tietty lapsenmielisyys vaikeuksissakin. Viikko sitten tajusin lapsenmielisyyden pulpahtavan esiin uima-altaassa kolmen metrin syvyydessä. Verna päätti vääntää itsensä solmuun jos toiseenkin altaan reunakaidetta vasten. Siinäpä sitten lähes yhtä notkea äiti vääntäytyi perässä. Sainhan minäkin ne jalkaterät käsien välistä ja niskan takaa altaan reunoille, mutta sitten minulla juuttui käsi tangon väliin ja pää hörppäsi aika syvälle. Kauhea kippurointi, etten hukkunut ja pääsin irti. Siihen Verna vähän tuskaisena ja nauraen totesi,"en kyllä uskonut, että tuonkin yrität tehä perässä".
P.S. Kuulin nyt viikolla keskustelun ja lasten puuhat Mökömajasta. Meidän ja naapurin muksut miettivät maatuskoiden lisääntymistä. Siellä on yksi matkamuistomaatuska seitsemänkymmentäluvulta. Lapset ovat aika valistuneita, joten maatuskankin lisääntymissen oli tarvittu kuulemma spermaa. Siellä maatuskat olivat spermailleet ja uusia paukahteli tuulemaan.
Fanny tosin illalla minulta spermasta kyseli. Mitä se on ja mietti kirjoja, joissa aihetta on käsitelty. Minun mielstäni ei ole tabuja tai tyhmiä kysymyksiä. Joten vastasin mielestäni riittävällä, fiksulla ja tietävällä tavalla. Mietin, miksi ihmeessä nämä kuuluu minun vastattaviini juuri kun Ukkokultakin on siellä Saksassa. Olisi saanut mies hoidella tällä kertaa selitykset... Seuraavana päivänä Fanny jatkoi tietävänä aiheesta "sperma on miehen öljy". Nyt varmaan mietit, mitä minä olen lapsilleni asiasta selittänyt...millaisen perimätiedon aiheesta jakanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti