TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

VÄHÄKÖ VENÄHTI PITKÄKSI

Perjantaina olin osastolla 14 ja puoli tuntia. Eilen 12 tuntia. Iltaisin nukahtaminen on ottanut koville. Perjantaina Reetta jo nukahti , mutta heräsi mahakipuun. Tippana laitettiin sitten kipulääkettä. Olenkin usein miettinyt, onko kipu todellista vai kuvittelua. Tuskinpa lapsi kuviteltuun mahakipuun heräisi, joten uskottava on. Eilen olin itsekin nukahtanut tänne huoneeseen. Yöhoitajat puistelivat minut hereille ja antoivat lähtökäskyn. Olin pihalla kuin pipo, enkä tiennyt mihin suuntaan. Jalkakin oli ihan puuduksissa ja tasapaino heitteli. Osasin raahautua ulos ja autolle. Terävänä sitten ajelin kohti Maikkulaa, kunnes tajusin että sekin meni vähä pitkäksi. Eli ajaa täräytin ohi, onneksi Maikkulassa on liikenneympyrä jotta tyhymempikin tajuaa palata siitä takaisin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti