TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

tiistai 30. marraskuuta 2010

ITSEINHOA

Aamulla heräilin itseinhoon. Kroppa on niin jumissa ja voi huonosti. Starttasin aamukuudelta kuntopyörän ja niin alkoi maailma kirkastua. Päivät menevät niin tiiviisti osastolla, ettei juuri pysty ja ehi itsestään huolehtimaan. Yllätin itseni eilen napostelemasta Reetan karkkeja, yleensä en pahemmin jättipusseja harrasta. Reetta itse ei jaksanut niitä syödä, joten autoin. Muutenkin oma kulutus on niin minimissä, että kaikki kertyy kroppaan. Kauhulla odotan milloin pe... on niin valtava, ettei irtoa hierovasta tuolista. Täällä osastolla on vanhemmilla oma rentoutumishuone, jossa on radio, sohva, hierova tuoli ja joku niska-hartia vetkutin. Välillä käyn siellä vaipumassa horrokseen ja vatkattavana. Sivelin niskaan ja selkään jotakin relaksantteja voiteita, lämmittävät kivasti. Olen käynyt myös hierojalla, mutta olisi kaikelle tällekin löydettävä sponsorit. Nyt olen puuhannut osastoille, joissa on pitkäaikaislapsipotilaita perheineen hemmotteluhoitoja. Vanhemmat jumiutuvat täällä totaalisesti. Tulossa on kolmena sunnuntaina ammattilaisten tekemiä hierontoja, kasvohoitoja, manikyyrejä, hiustenleikkauksia, jalkahoitoja jne. Ystävieni puuhaamana osastolle on tulossa myös jalkahoitajia tekemään hoitoja, kiitos vaan Katja ja Heidi. Nämä tuovat osaston arkeen toivottuja taukoja. Paas kattoo, minkälaisen vastaanoton saavat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti