PÄIVÄRYTMEJÄ OSASTO 51.LLÄ HUONEESSA 6

Olemme olleet nyt neljä viikkoa eristyksissä. Tämähän tarkoittaa käytännössä sitä, että Reetan elämä on suljettujen ovien sisällä ja muutamassa neliössä. Itse saan poistua huoneesta, mutta mennen tullen palatessa tulee kädet desinfioida ja huolehtia, etteivät ovet ole koskaan yhtä aikaa auki. Ensimmäiset kaksi viikkoa Reetta oli koko ajan tiputuksessa. Nesteytys meni tuplana, jokainen pissa mitattiin ja pH tarkistettiin. Eli käytännössä kerran tunnissa, myös öisin. Tipat, lääkitysket ja syöpähoidot menevät rintaan asennetun cvk:n kautta. Kätevä vekotin, voi kulkea normaali vaatteissa ja tippa kulkee paidan helman alta. Samaisesta vehkeestä otetaan myös kaikki verinäytteet, eli ei tarvi pistää jatkuvasti. Tärkeä seikka on myös se, että kädet jäävät näin vapaaksi puuhastelulle. Nyt viiden viikon paikkeilla cvk:n ja rinnan liitäntäkohdassa oleva kuffi alkaa tulla esiin.Voi kunpa se pysyisi ja juurtuisi kiinni, ettei tarvi uusia operaatiota. Mutta elimistö pyrkii puskemaan sitä pois itsestään... Olemme myös saaneet pika koulutuksen cvk.n hoidosta ja näytteiden otosta. Näin ollen olemme kotijaksoilla itse vastuussa verikokeiden otosta ja cvk:n puhdistamisesta. Arkipäivisin Reetta käy koulua, eli opettaja tulee huoneeseen ja koulua käydään voinnin mukaan. Tällä hetkellä Reetta on koulussa hiukan kaksoissiskonsa luokkaa edellä. Kortisonilääkitys on lisännyt ruokahalun raavaan tukkimiehen ruokahalun tasolle. Sairaalaruoka maistuu pääsääntöisesti, siihen vielä lisäksi omat kokkaamiset ja ravintolaruoat. Parempi siis kantaa ruokaa kuin ottaa vastaan kortisonihuuruisia raivonpuuskia ja pitää lasta nälässä. Olemme saaneet ulkoilla parin viikon ajan. Poistumme osastolta takakautta, emme käy missään julkisissa paikoissa ja vältämme ihmiskontakteja. Käytännössä menemme metsäretkille eväskassi mukana. Ulkoilu on meille henkireikä ja tuo aitoa punaa poskiin. Reetta on kestänyt syöpähoitoja todella hyvin, pahoinvointiakaan ei ole juuri ollut. Ulkonakin tahti on aika napakka ja välillä on tehty myös lumitöitä ja poljettu polkutraktorilla.  Osastolla ja huoneessa saa vierailla vain täysin terveenä ja kaksi ihmistä kerrallaan.
Tulen yleensä aamulla osastolle kahdeksan maissa. Silloin on aamun mittaukset, lääkkeet ja aamiainen. Aamupäivällä on lääkärikierto ja heti perään lounas.

 Opiskelut, ulkoilut, hammashoidot, askartelut ja muut puuhastelut upotetaan milloin mihinkin. Kahden paikkeilla on päivälääkkeet ja välipala. Neljän jälkeen iltaruokaa, kahdeksan paikkeilla iltapalat ja -lääkkeet. Kylpy on odotettu iltapuuha omassa huoneessa ja pienessä kylpyammeessa. Kylvyn jälkeen on cvk:huoltotoimenpiteet ja tavoite on saada neiti unten maille yhdeksään mennessä. Henkilökuntaa on osastoilla todella rajoitetusti ja ilman vanhempia nämä hommat eivät tulisi tehtyä. Vanhemman on oltava täällä joka päivä. Käytännössä päivälleni tulee osastolla mittaa 10-14 tuntia. Joskus iltaisin olo on ihan sippi, miksiköhän?