LAUANTAIN AJATUKSIA

Olemme jo ilta kuudessa. Neiti kylpee parhaillaan. Päivä on mennyt rattoisasti. Saimme käydä ulkoilemassa ja autolla ajelemassa. Sinko-koira pääsi Reetan kanssa lenkille. Onneksi serkku-Mikko paistoi makkaraa, niin suurin nälkä saatiin sammutettua. Näin viikonloppuisin osastolla ei ole erityistä ohjelmaa, kuten lääkärinkiertoja ja opetusta. Olemme kuitenkin yhä omassa huoneessamme. Tällä hetkellä infektioeristys on poistettu, mutta muuten eristys jatkuu. Eilen saimme yllättäin muuttokäskyn. Reppu selkään ja menoksi. Reetta pääsi nyt kahden hengen isompaan huoneeseen. Kenties jossakin vaiheessa eristys lopetetaan ja neiti saa kaverin, mutta toistaiseksi alhaisten veriarvojen vuoksi yksin asuminen jatkuu. On ihan vapauttavaa, kun ympärillä on hiukan enemmän tilaa. Ikkunoitakin on yksi iso lisää, pääsee aurinko hyvin kurkistelemaan sisään. Reetta on erittäin hauskalla tuulella, tyytyväinen.

 Eilen neiti kyni askartelusaksilla loppuja hamppuhiuksia vähemmäksi. Odottaisi kaikkien jo tippuvan. Eipä uskoisi kuukausi sitten hiusten olleen pyllyyn asti ja todella paksut. Mutta neiti on todella kaunis kaljunakin. Tähtisilmät loistavat kirkkaina.
Yhden illan ensimmäisellä viikolla itkimme hiustenlähtöä. Mutta asia selvitettiin ja otettiin vastaan. Kolmannen hoitokerran jälkeen hiukset lähtivät tukkoina. Samalla viikolla Reetta leikkasi itselleen lyhyemmät hiukset. Muut sisarukset  leikkuuttivat myötätunnosta itselleen polkkatukat. Nyt hiuksia on haivenina ja hamppuna jonkin verran. Kunpa lähtisivät vain kaikki, sitä neitikin odottaa. Kortisoni on pyöristänyt poskia jonkin verran, mutta kyllä minä omakseni ihan tunnistan. Varmaan sellainen joka harvemmin näkee säpsähtää muutosta, mutta itse on ihan sinut asian kanssa. Muut tytöt kyselevät päivittäin, joko oot ihan kalju, etkö vieläkään? Aluksi Reetta mietti onko hänellä enää kavereita, kun hän on kalju. Voiko hän enää katsoa itseään peilistä, jos oma kuva on kalju? Mutta lapset sopeutuvat loistavasti ja ei haittaa yhtään peilaamista. Eilen ostin minihuulipunia ja kynsilakkaa. Kyllä on ollut huulet törröllään, kun on autonkin peilistä pitänyt peilata. Olemmekin selittäneet lapsille, että jollei joku hyväksy sinua kaljuna tai muuten poikkevana, niin hän ei ole sinun ystävyytesi arvoinen. Ketään ei saa kiusata, sillä onhan paljon asioita, joihin emme itse voi vaikuttaa.
Ei se kuori, vaan sisin.