TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

lauantai 20. marraskuuta 2010

MAANANTAI 18.10.2010

Tämä on päivämäärä, jolloin maailmamme pysähtyi. Siis kaikki vilisi elokuvanauhamaisesti silmissä, heikotti, oksetti ja itketti. Tuona maanantai iltana meille annettiin elinkautinen, sellainen jota ei kukaan koskaan voisi kuvitellakaan kohdalleen osuvan. Vanhemman avuttomuuden tunne on niin valtava, mitä vain antaisi kunhan lapsilla olisi kaikki hyvin. Silloin saimme niin sanotusti kylmää kyytiä.... Muutamassa tunnissa ekaluokkalaisemme Reetta luokiteltiin vakavasti sairaaksi.
Lähettänyt klo

2 kommenttia:

  1. KaisuT5. tammikuuta 2011 klo 20.47

    Millä oireilla menitte sairaalaan? Kyselee labran täti

    VastaaPoista
  2. -Tiina-5. tammikuuta 2011 klo 21.46

    Hei Kaisu! Reetta kuumeili kolmisen viikkoa, antibiooteilla kuume laski ja nousi taas uudelleen. Laihtui pari kiloa, muuttui kalpeaksi, jalkoja särki. Oli vielä koulussa tuolloin 18.10. hemo vain 53, pika crp suht alhainen n 12. Mutta äidinvaistoilla vaadittiin lisäselvityksiä ja noita kokeita, muuten meni flunssan piikkiin. Nyt minäkin kohta olen labrantäti, sillä osaan ottaa kokeet cvk;sta ja huuhdella ko vehkeen. Enää ei kädet tärise ja silmissä sumene. Elämä opettaa.. Tiina

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)