TERVETULOA BLOGIIMME
Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...
lauantai 20. marraskuuta 2010
pre-B-ALL
Tulimme siis OYS:n päivystykseen maanantaina 18.10. Illalla leukemiadiagnoosi varmistui, yöllä kävimme keuhkojen röntgenissä ja aamulla luuydinnäytteen ottoon eli lyppiin. Luuydin kertoo uusien verisolujen kasvusta ja siitä kuinka paljon leukemiasoluja on jäljellä. Aluksi lyppi otettiin kahden viikon välein. Ensimmäisen kahden viikon jälkeen hoitoja jouduttiin tehostamaan, koska luuydin ei ollut puhdistunut ja leukemiasolujen koromosomit eivät antaneet selkeää negatiivista tulosta. Tiistaina 19.10. voimme tavallaan huokaista helpotuksesta, koska saimme tarkan diagnoosin ja ns. leukemian täsmähoidot voitiin aloittaa heti. Itsestä tuntui todella huojentavalta olla sairaalassa ja hyvässä hoidossa. Nyt neljän viikon hoitojen jälkeen lyppi oli lähes puhdas! Silleen maalaisjärjellä ajateltuna hoito on purrut! Ensimmäisinä päivinä olo oli kuin Liisalla Ihmemaassa, kun ei ymmärtänyt slangia. Mutta kummasti asiat avautuvat kun ne tulevat kohdalle ja osaksi arkea. Pikku hiljaa pystymme ottamaan osaa keskusteluihin niin vanhempien, pikku potilaiden kuin hoitohenkilökunnankin kanssa. Olen myös huomannut kuinka kysymällä ja osallistumalla asiat saavat uutta valoa. Ensin tuo kromosomista puhuttu seikka oli minulle peikko. Maalaisjärjellä kromosomithan kuuluvat perinnöllisyyteen ja perimään. Olin pienessä mielessä kauhuissani muista tytöistä ja varsinkin kaksoissiskosta. Mutta onneksi parin viikon viiveellä sekin asia osattiin minulle lopulta selittää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Heippa, meidän tytöllä on samainen pirulainen. Meidän matka alkoi 19.7.2010.
VastaaPoistaTsemppiä hurjasti taudin selättämiseen.