LAPSI JA JÄRJEN ÄÄNI

Toheloja kun olemme, niin kaikkea sattuu ja tapahtuu. Eilen ajelimme autolla. Laitoin meille kummalekin istumenlämmittimet päälle, jottei pylly palellu. Kyselin Reetalta joko lämmittää. Tähän neiti totesi, ettei se oikein lämmitä kun hänellä on tämä paksu turvaistuin. Totta, kas kun en itse tajunnut! Nyt kun muutimme eri huoneeseen moni asia jäi kauemmaksi. Kuten vanhempien keittiö ja vessa. Sitä neiti onkin miettinyt, kuinka minä vessaan täältä ehin kun on välillä ollut tipalla ehtiä lähelläkään olevaan vessaan. Lapsi tuntee äitinsä, kun alan jalat ristissä heilumaan ja otan lyhyitä ja matalia askelia. Tänne on kotiutunut jo niin hyvin, että housut tuli eilen avattua jo täällä huoneessa. Järjen ääni muistutti minua, ettei kannata housuja laskea ennen kuin on vessassa, sillä housut nilikoissa on vaikea kävellä ja täällä asuu muitakin. Totta, kas kun en itse tajunnut! Aamulla neiti minua heti asiasta muistutti ja toivoi etten mokaile julkisesti. Onneksi muutama muukin äiti on huomannut itsessään samoja piirteitä.