TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

maanantai 22. marraskuuta 2010

NO VOI VOI, OLENKO LIIKA RAAKA?

Enpä tajunnut sensuroida ajatuksiani ja osallehan nämä taitaa tulla järkytyksenä. Mutta olen erittäin mustavalkoinen tämän asian suhteen. Olen päättänyt kirjoittaa tunnoistani, fiiliksistäni, ajatuksistani sensuroimatta ja muita säälimättä. Tämän blogin on tarkoitus olla henkireikä itselleni. Eipä tätä monikaan tajua mitä tuntoja käymme läpi ja mitä meidän päivämme täällä on. Ja välillä käydään aalon harjalla ja välillä pohjamudissa. Nyt perjantaisen infektion syykin selvisi, verenmyrkytys. Itselle säikähdys ja shokki tuli siis päivän parin viiveellä...  Mutta nyt suunta on eristyksestä huolimatta ylöspäin. Lauantain päivystävä lääkäri olikin Reetan kunnosta ihmeissään. Oliko ne oikeasti tämän tytön paperit joita hän perjantain tilanteesta luki? Sillä lauantaina neiti askarteli jo täyttä vauhtia joulukortteja. Niitä alkaa olla jo kymmeniä. Reettalla on selkeä suunnitelma, myydä ne ja ostaa rahoilla siskoille jouluksi huovutetut pipot. Pienellä on niin laaja sydän.



Eilisillan Kuorosodassakin meidän julkkis näkyi, kun Suvin kuoro kävi täällä. Muutama viikko sitten täällä kävi sairaalaklovneja ja parhaillaan esiintyy Ti-Ti-nalle. Reetta katselee niitä ikkunoiden läpi. Odottelemme aikaa ultraan, kun vatsa on ollut perjantaista saakka kipeä. Ties vaikka sielläkin on jotain infektiota. Eli tämän viikon uudet syöpälääkkeet siirtyy muutamalla päivällä...  Nyt huoneeseen tuli ope ja alkaa koulu. Kuuloillaan!

5 kommenttia:

  1. On se Reetta sit reipas tyttö! Toivottavasti ultralla selviää mahakipuilun syy. Meillä ollaan tyttöjenkaa katottu monet kerrat videot missä ootte näkyny:) Hieno juttu tää blogi!
    Tsemppiä, jaksamisia ja ennenkaikkea paranemisia sinne! Terveisiä koko porukalta!

    VastaaPoista
  2. Terveisiä Reettalle ja Tiinalle täältä Särkitieltä. Ollaan puhuttu paljon kotona Reettasta ja Reettan sairaudesta. Olette mielessämme joka päivä. Hyvä kun Tiina kirjoitat tätä blogia. Varmaan hyvä tapa purkaa tuota tuskaa sanoiksi. Meillä on varpaatkin pystyssä teidän puolestanne, jaksamisia. T. Naapurit

    VastaaPoista
  3. Kirjoita Tiina vain ajatuksiasi ja tuntojasi tänne blogiin jos tuntuu, että siitä on edes hetkellisesti apua... kirjoittaminen auttaa kummasti. Älä missään nimessä sensuroi kirjoituksiasi...asioista on hyvä puhua niiden omilla nimillä ja suoraan.
    Reetta on kyllä vahva tyttö! Aikuinen syöpäpotilas todennäköisesti olisi ihan "out of control". Kauheesti terkkuja Reetalle ja iso hali sinulle!!! t.Päivi

    VastaaPoista
  4. Uskonpa Tiina, että tämä tapa pitää yhteyttä "uluko maailmaan" on oikei hyvä ja puhdistava.
    Itse ajattelen menesti, kun kirjoittelen tuonne blogiin... että haluan kirjoittaa suoraan ja rehdisti, mutta, mutta suoruuteni taitaa olla joskus liikaa... ja olen joutunut vähän säätelemään. Tietysti pyrkimykseni on saada lisää lukijoita ja mahdollisesti asiakkaita, joten pitää olla sitä hienosäätöä: Ei voi aina oikeasti kirjoittaa niinkuin ajattelee.
    Sinun vuodatuksesi on minusta oikeutettua. Anna tulla ja tuuleta!
    Haluatko,että linkitän sinut... Mieti sitä; sillä on hyviä ja huonoja puolia. Noin sata lukiaa päivässä käy sivuillani.
    Pidetään yhtettä, tsemppiä!

    VastaaPoista
  5. Niin unohtu vielä sanoa, että täällä on ainakin innokkaita joulukortin ostajia jos niitä tulee myyntiinkin asti :)

    VastaaPoista