TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

lauantai 20. marraskuuta 2010

ENSIMMÄINEN KUNNON INFEKTIO

Pääsimme kotiin leukemian "ykskuukautis-juhliin". Kotiutus meni hyvin. Kotona jatkoimme eristyksissä, koska veren puolustushippuset olivat alhaiset... Reetta halusi heti hiihtää, ulkoilla, puuhata muiden tyttöjen ja lemmikkien kanssa. Saimme myös valmista ruokaa ja kahvia, kun Reetta pääsi pitkästä aikaa keittiöön hommiin. Myös pipareita leivoimme. Keskiviikko-ilta ja torstai menivät loistavasti. Perjantai aamuyöllä alkoi levottomuus. Koko päivän typyllä oli huono olo, jota ei voinut tarkemmin kuvailla. Kasvotkin olivat todella kalpeat. Johtuiko kovasta puuhastelusta? Tiistain syöpälääkkeistä? Kotona aloitetuista uusista solumyrkyistä? Infektiosta? Vai mistä???? Olin useampaan kertaan osastolle yhteydessä ja sain toimintaohjeita. Otimme verikokeet, jäimme odottamaan tuloksia. Olo huononi silminnähtävästi, kuume alkoi nousta. Hetkessä kuume kipusi yli 38 asteen. Silloin tilasimme taksin ja lähdimme osastoa kohden. Olenkin saanut muilta vanhemmilta ohjeen; älä koskaan pura koko laukkua kerralla, sitten kun lähtö tulee niin ei ole aikaa pakata! Onneksi monessa asiassa vertaistuki ja kokemukset toimii. Tämä tuli nyt omalla kohdalla todettua. Reetta oli koko matkan todella huonovointinen. Kun pääsimme osastolle, eivät jalat enää kantaneet ja kuumetta oli yli 39 astetta. Tyttö oli todella tuskainen. Välittömästi tehtiin lisäkokeita ja tutkimuksia. Kyseessä oli kunnon raju infektio, joka vei yleiskunnon todella nopeasti nolliin. Nesteytys, antibiootit, kuume- ja kipulääkkeet laitettiin heti tippumaan. Tuskainen olo jatkui, kunnes annettiin tujaus morfiinia. Reettan silmät kirkastuivat, kun hän totesi lääkkeen nopea tehon ja kivun häviämisen. Viimeinkin tyttö sai unenpäästä kiinni, eihän siihen mennytkään kuin aamu kolmesta ilta yhteentoista. Itsekin olin suhteellisen poikki, hämmästynyt infektion rajuudesta, nopeudesta ja helpottunut kun olimme takaisin osastolla. Emme todella halua lähteä täältä yhtään minnekään!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti