ÄITI AINAKIN NÄYTTÄÄ NUUTUNEELTA...

....Vaan näkisittepä naapurin äidin! Muutama viikko sitten osastolla kävi sairaalaklovneja pikkupotilaita viihdyttämässä. Eristyspotilaiden huoneissa klovnit kävivät yksityisesti. Mukana oli Kalevan toimittaja ja kuvaaja. Osasto oli ainakin toimittajalle paikka, jota hän pelkäsi. Oli kauhusta kankeana. Klovnit pyysivät toimittajaa kanssaan tanssimaan, mutta hän kieltäytyi. Viimein hän rohkaistui lausahtamaan jotain ja se oli, äiti ainakin näyttää nuutuneelta. No kas kummaa, kuis täällä äidit nuutuu? Sitä onkin naapurihuoneiden äitien kanssa naurettu. Meillä on tullut siitä slougani; niin näyttää vaan näkisittepä naapurin äidin. Meillä eristystä on takana nyt viitisen viikkoa, mutta seinän takana elokuusta saakka. Eli hiukka pitempi savotta. Eipä näillä päivän pituuksilla ja eristyksillä paljon itsestä kykene huolehtimaan. On luksusta päästä kerran päivässä suihkuun ja kävellä ulko-ovelta toiselle. Eilen tosin mulla oli todella löysä duunipäivä osastolla. Tulin suht myöhään aamulla. Neidillä oli koulua, askartelua ja omia puuhia. Sain olla aika paljon pois huoneesta. Iltapäivällä serkku-Mikko tuli seuraksi ja pääsin kylille. Olin pois kokonaista kaksi tuntia. Illalla Reetta pyysi iltalääkkeet ajoissa, käänsi kylkeä ja nukahti jo puoli seitsemältä. Ulkoistin siis itseni jo silloin. Oli pirteä pakkassää, lähdin lenkille Sinko-koiran kanssa. Saunoin pitkän kaavan mukaan ja illassa oli löysää aikaa vaikka kuinka. Mitä tällä kaikella vapaalla normaalisti tekeekään, osaako siitä edes nauttia? Lähes kolme ylimääräistä tuntia itselle tuntui todella luksukselta ja teki hyvää.