TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

torstai 25. marraskuuta 2010

MITÄ SÄÄ NYYHKYTÄT?

Olipas ihana lueskella teidänkin kommenttejanne. Nauroin ja tihersin samaan aikaan. Reetta tähän kommentoi mun naamani olevan punainen ja niiskutan ja nyyhkytän. Onko siihen jokin syy? Tänään ne ovat helpotuksen, hyvän olon ja välittämisen kyyneleitä. Kiitos, että olette olemassa. Jaettu suru on vain puoli surua ja jaettu ilo kaksinkertainen ilo. Empaattisena ihmisenä sitä imee itseensä muidenkin kohtaloita tältä osastolta. Seinän takaa on kuulunut positiivisia uutisia, helpotus muidenkin puolesta on valtava. Tänään on siis tilanteeseen nähden loistava päivä. Hyvät yöunet takana, joulukorttibisnes kukoistaa, ruoka maistaa, aurinko paistaa ja neiti jaksaa minua pompottaa!Voiko elämältä enempää toivoa tässä tlanteessa? Ollaan allapäin sitten kun asiat on huonommin ja noustaan taas. Ei auta jäädä monttuun makaamaan. Reetta kaipaa iskää tänne, sillä iskä kuulemma tottelee paremmin ja pysyy koko ajan huoneessa. On nääs maailman paras isä, äiti on tänään tosi tyhymä. Joulukortteja myymme käytävällä pieneltä pöydältä. Huoneemme oven ikkunassa on Reetan tekstaama lappu, joulukorttimyymälä. Kauppa on käynyt hyvin. Heti saimme piporahat kerättyä. Seuraava etappi on vaalea blondiperuukki.



4 kommenttia:

  1. Ahaa...vaalea blondiperuukki:-D Pörrö voisi jelpata ja luovuttaa osan omasta pörröstään jos se vain olisi mahdollista. Tuleeko Reettan peruukki olemaan suora vaalea vai kihara vaalea? Vertaillaan sitten kutreja ja mietitään kuinka ne pysyisi kuosissaan... :-D

    VastaaPoista
  2. :D On se Reettakin oikein bisnes nainen! Terkut sinne meiltäkin!

    VastaaPoista
  3. Hei Tiina!
    Meinasin tärähyttää, että terve! mutta sitten muistin ettet nyt juurikaan perusta siitä tervehdyksestä....=) No ei vaiskaan. Itsekin olen monesti miettinyt tuota samaa kuin sinä ja yrittänyt jättää sen sanan pois käytöstä.... ainakin töissä ollessani. Siellä kun usein miten tapaa sairaita.
    On ihana lukea teidän kuulumisia ja aina toivon, että kuulisin hyviä uutisia. Nyt vaikuttaa taas hyvältä. Tsemppiä Reetta! Välillä itken ja välillä nauran kuten kaikki muutkin lukijat. Jatka vain omaan rempseään tyyliisi!
    Ajattelen teitä ainakin sata kertaa päivässä ja illalla viimeisenä iltarukouksessa muistan Reettaa.....enkeleitä!

    VastaaPoista
  4. Joulukorttimyymälä, mahtavaa :)

    VastaaPoista