Niin olen ihanan rosmariinisaippuani saanut. Mukaani eksyi muutakin kivaa mm. tyyneystippoja...(tarkemmin kun pullonkyljestä luin, ne ovatkin tyyneydentippoja) onneksi. Olen ottanut kaksi snapsia moisia, muuten olisi pian keittänyt sen kymmenen kertaa kiinni. Tämä päivä on ollut täynnä tunteita ja saippuantuoksuja. Ajattelimme ukkokullan kanssa tehdä jouluostokset samalta seisomalta. Kauhea idea, milloin viimeksi olemmekaan yhdessä kaupassa käyneet. Saati sitten isossa marketissa. Meikähän ei osaa niiden kylttien mukaan minnekkään, siitäkös ukkokulta pulttasi. Kuulemma ketään yhtä tyhmää suunnistajaa ei tiedä. Ostoshysteria on jotakin niin kauheaa. Sitten lähdimme eri suuntiin, eksyimme, lähdimme lätkimään, otimme aikalisän, teimme bänksit sen kymmenen kertaa ja lopulta tarvittavat lahjat saimme kärryyn. Ajattelimme maistella myös alustavasti jouluruokia, päädyin meille tuntemattoman valmistajan isoihin rasiallisiin erinäisiä laatikoita. Kun niitä sitten lämmittelimme perheraatimme yökkäili, narisi ja jätti syömättä. Siihenkin hetkeen sisältyi valtavasti tunteita ja tuoksuja. Itsekseni niitä tyyneystippoja kiittelin, enpähän ollut moksiskaan. Mikäli on noin tehokkaita, niin juon niitä pullon päivässä! Söin reippaasti, vaikkei makuhermoni ihan tyytyväisiltä kuulostaneetkaan. Pakkohan ne on poiskin napostella. Mikäli koirille annamme se tietää paljon positiivisia koirantunteita ja niitä valtavia tuoksuja, siis koiran hajuja. Minähän olen se meidän taloutemme hoitaja, joten roskiin niitä ei laiteta. Laatikoissa oli liikaa neilikkaa, liikaa siirappia, oksennuksenhajua, kokkareita, rusinoita ja pahaa makua. Onneksi ei ollut kyse joulupöydästä, silloin olisi pian ollut joulutunnelma pilalla. Siis meillä oli erittäin tunteellinen hetki pöydässä, eikös sitä perheen yhteisiä ruokahetkiä kaivata ja niihin panosteta. Muutaman kompromisiin jälkeen massut pullottaa.
Meillä on dieselauto, en kuulemma osaa niitä vaihteita käyttää, dieselissä on erilaiset väännöt kuin bensamoottorissa. Peruutankin tyhmästi, kun peilistä katsottuna huimaa, ajan taajamassa ylinopeutta, kouhotan ja vipujenhallinta on olematonta. En osaa käyttää vakionopeudensäädintä, vaikka kaasunilkka kramppaa. Mutta kuinkas minä uskallan jokaiseen liukkaaseen mutkaan päästää samalla vakionopeudella? Pian lähtee auto käsistä ja oja pöllyää. Ukkokulta puisteli tuskaisena päätään huokaillen syvään. On minulla moisessa kestäminen!
Viimeinkin lapsoset leikkivät tunteella, positiivisella sellaisella. Ukkokulta soittaa stereoita nupit lounaassa, meikä naputtelee koneella. Eilen illalla olin jo nukkumassa, kunnes sain muutaman herätyksen. Verna oli vieressäni, sitten siihen änkäsi Reetta. Kyseli muutamaan kertaan, nukunko, haittaako jos herätän ja nukahdanko hyvin uudelleen. Jossakin välissä tunsin myös hellää nuolemista kasvoilla, Reino-kultahan se osoitti positiivisia tunteita minulle. Se on niin mammanpoika.
Päivällä kun lahjaostoksille lähdimme Vernuska yllätti meidät laupeudellaan. Neiti kaivoi kukkarostaan viisikymppisensä; ostakaa noilla niitä lahjoja, kun en itse keksi sille käyttöä. Toimme setelin ehjänä takaisin. Fanny miettikin, milloin Vernan sydän on noin laajaksi muuttunut?
Olemme saanet muutaman sentin valkoista lunta. Maailma on valkeutunut. Fanny lupasi Reinolle, että lähtee viideltä sen kanssa ulos. Voiko koira ymmärtää kellon, sillä tasan viideltä koiruus alkoi Fannyä kädestä tuuppimaan. Kainolla on tarkka ruoka-aikatuntemus. Koiraneiti osaa kyllä ajallaan sapuskansa vaatia, silloin teperretään takaperin ja haukutaan kimeästi ja kovaa. Ei epäilystäkään, mistä on kyse. Nyt koiramme kuulemma kyselevät onko niille lahjoja. Kamarissa on lahjapaperia ja muutama paketti, niitä ne kysyvästi tonkivat. Ilmeisesti niiden haluamia tuoksuja ei ole vielä havaittavissa, joten ilme on erittäin kysyvä. Syyllistäväkin. Tessa selittää molemmille, että kyllä teillekin tulee paketteja, ei huolta.
Nyt lähdemme koko pesueella tuoksuttelemaan ja tunteilemaan pihalle.Tsao!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti