SIRPALEITA

Vanhankansan sanonta; sirpaleet tietävät onnea, toivottavasti ihan oikeasti pitää paikkansa. Muuan päivä avasin tiskikaapin. Otin käteeni kaksi juomalasia päällekkäin. Kaikki hyvin siihen saakka, kunnes Muumimuki hyppäsi perään. Kauhea tälli suoraan lasien päälle, jotka olivat kädessäni. Luulin, tottakai, että nyt halkesi koko kämmen, sillä sirpaleita oli todella paljon. Mutta ei naarmuakaan. Kaikki sirpaleet suurinpiirtein altaaseen ja tiskipöydälle kämmenen lisäksi. Eilen illalla Pasi oli puolestaan saanut hajoitettua samanlaisen juomalasin. Jälleen imuroitiin ilman pintaruhjeita. Miksiköhän juuri noiden, minulle niin tärkeiden, kierrätyslasista tehtyjen, vihreiden, käteensopivien ja täydellisten lasien pitikin hajota lähes sukupuuttoon. Kuinka ihmispolo voi joihinkin laseihin olla näin kiintynyt. Mistä uudet tilalle, samanlaiset. Olen ostanut niitä parina vuonna Oulusta, pitääkö minun alkaa metsästämään niitä tänään sieltä. Ongelma tällaisestakin.
Olen saanut soiton jälleen mokkulamieheltä, eläinlääkäriltä ja muutama muukin soitto lisäksi. Yhtä rumbaa ja organisointia. Löysin itselleni myös rosmariinisaippuan, yhden putiikin viimeisen. Nyt se on minulle varattu. Pääsen yhdestä päähänpinttymästäni. Olen lupautunut serkkuni kissakuriiriksi Oulun reissulla. Sekä joululahjakuriiriksi. Nyt pitäisi tiedustella onko asuntolassa tilaa, josko vaikka tänään sinne Ouluun jo menemme.
Huusholli on jälleen siivottu, pyykätty ja tiskattu. Paplarit päässä heilun ja yritän saada juonen päästä kiinni. Teimme Reetan kanssa myös cvk:n huuhtelun. Tilanne on kääntynyt meillä niin päin, että Reetta huuhtelee ja minä olen apuri. Välillä puistattaa, kun lapsi tekee sen niin näpsäkästi itse ja hihkuu, että kivaa. Kykenisikö aikuinen itse moisen tekemään. Tiedän, että lapset jopa ruokkivat itsensä nenämahaletkun kautta. Sitten kun tuntuu, että oksettaa, imaistaan vähän takaisin päin ettei tarvitse oksentaa. Yleensä tytöt osaavat keskenään hoitaa teippaukset ja cvk:n juuren puhdistamiset. Eikös minulla olekin helppo ja huoleton rooli?
Sirpaleita miettiessäni, niitä on ollut paljon vuoden aikana. Sellaisia tunteen säröjä, railoja ja ihan hajallaan olevia sirpaleita. Monta kertaa on hajottu pirstaleiksi, osa saatu koottua, liimattua, teipattua. On myös paljon niin pahasti hajonnutta, ettei kokoamiseen ole taidot riittäneet. Kuinka lapsen vakavan sairauden myötä vanhemmat railoilevat. Olemme niin hauraita ja helposti rikkoontuvia. Emmekä yksistään vanhemmat, vaan myös muut sisarukset ja läheiset. Samoin tämä koko idylli saattaa muuttua sirpaleiksi. Eihän kukaan koskaan odota omalle ja oman lapsensa kohdallen tällaista pommia. Mutta vaikka noita sirpaleita tulee, on se ihme etteivät ne aina aiheuta naarmuakaan. Niinkuin nuo kämmeneni. Onko nahkani jo niin parkkiintunut.
Oulun reissu huolettaa jälleen, niin monia asioita pitää pystyä käsittelemään. Mitä keuhkoista nyt on kuvilla kerrottavaa. Ehkäpä se viime viikkoinen Helsingistä saatu puhelukin minulle aukeaa. Moni varmaan ihmettelee, enkö ole ottanut asioista selvää, no en. On niin paljon asioita joista hermoilla, joihin ei omilla teoillaan voi vaikuttaa ja tunnetusti tieto lisää tuskaa. Eli menen näillä vajaavaisilla tiedoilla, odottaen seuraavia faktoja ja tiedonsirpaleita.