PIMEITÄ HETKIÄ

Eilen hain kuumeisesti ostamiani minimaisseja, sellaista säilykepurkkia. Luulin jättäneeni sen kaupan tiskille, mutta ei. Tänään se kadonnut purkki tulikin vastaan vaatekaapin hyllyltä. Mitä ilmeisemmin olin pikkupaniikissa jemmannut sinne jonkin joululahjanyytin ja samalla maissit. Huvitti ja helpotti moinen löytö. Ei koskaan tiedä mitä vastaan tulee.
Tänään sain hammaslääkäriin mennessäni puhelun, lapsemme oli pyörtynyt konsertissa. Todellisuudessa juttu meni niin, että naapurin tyttöä oli laulun aikana alkanut huippaamaan. Hän oli siirtynyt istumaan. Siitä hän oli sitten pyörtynyt ja naamalleen pudonnut lattialle. Silloin oli Tessaa alkanut huippasemaan myötätunnosta. Sitten huippasu oli hypännyt Tessan kaveriin. Eli kesken laulun pistettiin kolme neitoa penkille pitkäkseen. Fanny-rievulla oli ollut kuulemma samanlaisia tuntemuksia; mahaan sattunut, hikoiluttanut, korvat humisseet ja näkynyt sinisiä palloja. Ollut sellaisia pimeitä hetkiä. Tunnollisena lapsena Fanny oli jatkanut vain laulamista. Koomisia piirteitä vakavakin asia sai siinä, että kuinka myötätunto voi aiheuttaa kolmelle neidolle samat oireet. Mutta niinhän se on meillä aikuisillakin. Kyllä ainakin minä myötäelän erittäin voimakkaasti muiden tunteissa ja tilanteissa. Onneksi myös iloissa. Siinä sitten yritin hammaslääkäristä kuumeisesti organisoida ja selvittää tilanteen vakavuutta. Tytöillä jäi pyörät sattuneesta syystä tapahtumapaikalle, joten lopulta minulle jäi niiden hakeminen. Verna oli minulla mukana, siitä oli parasta koko asiassa se, kun äiti ajeli peräluukku raollaan.
Joskus kesäkuussa olen osallistunut Syöpä-lehden kirjoituskilpailuun. Tänään sain sähköpostia, että kirjoitukseni julkaistaan ja palkitaan. Jälleen oli pimeä hetki, en muistanut ollenkaan moista kirjoittaneeni. Mutta kun luin jutun, niin minun käsialaahani se. Hassua, mutta ihan kivaa. Aiheena oli yksinäisyys. Pasi kun asiasta kuuli, hän kysyi mistä aiheesta. Ihan pokkana laukaisin kirjoittaneeni avioliitosta ja siitä napsahti palkinto. Oli kuulkaas vähän aikaa linjoilla hiljaista hengitystä. Raukka luuli, että olen mennyt seikkaperäisesti avaamaan tätä idylliä...
Mutta nyt alkaa pimeät hetket hiipimään pyryn kanssa pihalle. Reetta ja Fanny ovat pian kaksi tuntia siellä telmineet. Toiset ovat Pasin kanssa ostoksilla. Vain koirat makaavat saunapuhtailla varpaillani. Täällä on täysin hiljaista, saan olla ihanan pimeän itseni kanssa. Juuri kukaan ei nyt pompota tai kritisoi. Tätä on kestänyt pian puoli tuntia. Minä niin tarvin tämän oman pimeän hetkeni.