TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

lauantai 17. joulukuuta 2011

NYT VÄLÄHTI

Aamulla sain sellaisen välähdyksenomaisen valoilmiön, tajusin mistä on kyse. Minulla on kolmenkympin kriisi! Välähdyksen jälkeen asia onkin erittäin ymmärrettävä, looginen ja selvä. Huojentavaa. Kenties joku teistä kokee ristiriitaa kriisin tyypistä, mutta sekin on loogista. Olen kolmikymppisenä ollut ruuhkavuosissani hurjimmillani. Yrittäjänä ja lapsia putkahdellut harva se vuosi. Siinä vaiheessa en mitä ilmeisemmin ehtinyt kriiseilemään. Eli sieluni on jäänyt sinne lieväksi kaksvitoseksi ( tai jopa alle sen ), kroppa huitelee viidessäkympissä. Niin laskennallinen keskiarvo kaikkinensa on siinä kolmenkympin huitteilla. Saattaahaan samalla pysähdyksellä muutama muukin ikäkriisi puskea pintaan, joten on tässä kippuroiminen. Nyt vain sattuneesta syystä on aikaa junnata asioita päässään ja sielussaan. Ei voi paeta ihmismassoihin tai työelämän sykkeeseen. On vain kohdattava itsensä päivästä toiseen ja jopa öiseen aikaan.
Eilen illalla kävin ystävän kanssa syömässä, ihan kahdestaan ja jälikiruualla. Vitsi kuinka hyvää tekee purkaa välillä nuppia kaikessa rauhassa. Tajusin, kuinka moni asia on jäänyt jauhamatta viimeisen vuoden aikana. Kyllä tämä syöpäkriisi on sumentanut niin monta muuta tärkeää asiaa, mennyt kaiken ohitse. Monta kertaa on tuntunut, ettei omat asiat ole millään tavoin verrattavissa syövän kaltaiseen asiaan. Mutta kun ei muitakaan asioita voi täysin nollailla, peittää unholaan. Ne puskee sitten rytinällä, kohti, läpi ja kimppuun. Tämä on jälleen oppimisen paikka.
Nyt on lauantai aamu. Josko tänään tuoksuisimme joulupipareille, rusinapullalle ja tortuille. Riittääkö rahkeet, löytyykö yhteinen sävel. Leipomisen letkeys, tietty svengi. Sillä eihän se saa mitään pakkopullaa olla, jota teemme. Haistelen vielä vähän aikaa tuulia, onko ne leutoja ja yhteistyökykyisiä. Mutta kun tässä meidän huushollissa saattaa turbulenssi nousta ennen kuin se pullataikina. Hakea siinä sitten se oikea rakonen toiminnalle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti