Tänään on se päivä, jolloin muistini kapasiteetti ylittyi ja tilttasi. Onko minun syytä olla huolissaan vai tosi huolissaan. Kökötin siellä hammaslääkärissä ihan vääärään aikaan ja vieläpä vääränä päivänä. Onnekseni vuorokauden liika aikaisin. Muistinvaraisesti olen sopinut huomisen Oulun keikankin eri päivälle kuin hammaslääkäri. Nyt ne onkin sitten samalle päivälle. Kunhan huomenna olen aamusta oikeaan aikaan oikeassa paikasssa, niin kenties olemme ajoissa polillakin.
Moinen tyrmäys kun tuli, niin nyt on pitänyt kaivaa kaikki aikavaruslippuset esiin ja tarkistaa mitä, missä ja milloin. Tarkistuksen jälkeen sain huokaista, ainakin ne olivat muistissa oikein. Muutama vuosi kärsin valtavista hermosäryistä, jotka olivat hammasperäisiä. En yleensä ole koskaan jännittänyt moista, mutta tänään olin jo valmiiksi varpaatkin kippurassa pelkästä ajatuksesta. Kuinka uskallan huomenna, jos tänään tehty lataus on nyt purettu. Inhottavaa. Mutta mitäpä ihminen ei kauneutensa eteen tekisi?
Lapsoset ovat olleet jo pitkän aikaa pulkkamäessä. Sitten ruokaa massuun ja Verna on kuulemma päiväunilla. Vernalla on loistavat unenlahjat, voi ottaa tirsat koska vaan ja silti riittää unta yöksi. Toista on Reetta. Viimeyönäkin neiti kuikuili viimeisenä pystyssä ja aamulla jo kahdeksalta kyseli, onko aamu. Onneksi sai vielä unen päästä kiinni... Eilen koulun päättymisen jälkeen alkoi siivoaminen. Lopulta se huipentui siihen, että tuplien huoneessa liikkui kerrossänky ja muut huonekalut. Isommat tytötkin päättivät vaihtaa huoneitaan nurkasta toiseen nurkkaan. Samalla he kävivät laatikot ja kaapit läpi. Onneksi lapsia on tuollainen lauma, sillä saivat mööbleerattua itsekseen. Minä vain hengailin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti