On torstai, aamupäivä, käsittääkseni. Nukuimme Reetan kanssa tornitalossa. Reetta nukkui kuulemma tiukasti, ainakin oli tiukassa unessa kun yritin saada hereilleen. Minua pyöritytti, ahdisti, kiikkasi ja puristi. Mitä kaikkea sitä nyt pieni mieli, stressi, paniikki ja huono peti saavatkaan aikaiseksi. Aamulla olin myös tiukassa unessa, kun piti haahuilla maan pinnalle. Ilmeisesti olin yönkin nukkunut sikeästi, sillä en tiennyt Reetun vessaseikkailuista puoliakaan. Vain yksi ja puoli havaintoa, kun käyntejä oli kuulemma kolme. Eli tämän tiedon perusteella olen siis nukkunutkin, tiukasti.
Aamulla oli jälleen havaittavissa silmäpusseja, mustia silmänalusia ja hapettoman näköistä äitiä. Jokin outo ilmestys suu ammollaan. Onneksi uudet kämppäkaverimme nukkuivat, etteivät saaneet moiseen törmätä. Olisivat pian säpsähtäneet... Vähän aikaa kun olemusta kourin ja ravistelin, niin johan alkoi ryhdistäytymään. Valokynää vedellessäni mietinkin, onkohan tajuttu tuotekehittelyssä mikä tulee olemaan otollinen käyttävä kohderyhmä. Yleensähän mainoksissa on nuorehko bilehile, joka tarvii loppusilauksen. Meikä voisi olla sellainen nuutunut mainoskasvo, johon uppoaa litratolkulla pintaan valoa, silti sielu pysyy mustana tai ainakin tummana. Ärsyttää, että vaatteissakin hakeutuu päälle kaikki ahdistavat värit. Alkuviikosta hilluin vielä kirkkaanpunaisessa, nyt on niin mustaa ja väritöntä. Mutta nyt olen jälleen monta asiaa oivaltanut, josko niihin sitten puuttuisinkin ihan oma-aloitteisesti.
Aulassa kuuluu kitaran rämpytystä. Jotakin enekeleihin ja ystävyyteen liittyvää seurakunnan "humppaa", taidan olla aika otollinen kohderyhmä moiselle. Nyt kuulolle...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti