Auringossa aina, varjo seuraa kulkijaa.
Aamumme on ollut haasteellinen, monestakin syystä. En aina tiedä, kuinka aloittaa päivä. Mistä tuulee. Kenellä tuulee. Mitä kuulee. Mitä luulee.
Meninkin viikko sitten ilakoimaan tummista hiuksista ja muutoksesta luonteessa. Ei pelitä enää, luonne puskee värinkin takaa läpi. En saa kertoa kenestä on kyse, mutta voin kai tuntojani sanoiksi pukea. Kyseiselle lapselle on valittu etunimi tavatun ihmisen mukaan. Olin 9.9 vuonna pipo häissä. Siellä oli nuori nainen kyseisellä nimellä. Olemus oli herttainen, ihana ja hymyilevän positiivinen. Ajattelin nimen vaikuttavan olemukseen ja asenteeseen. Tällä hetkellä tuo asenne ja positiivisuus on aika syvällä, sielun uumenissa. Kyseinen ex-blondi lähti kouluun, mutta sama känkkäränkkä näytti jäävän huusholliin. Nyt se on iskällä ja kantis-potilaallamme. Iskä maalasi eilen taloa, sisältä. Illalla väri miellytti, näytti hyvältä. Tänään kaikki on taas liian harmaata, tympeää tunkkaista ja ärsyttävää. Tuo kaikki ei siis kerro maalista, vaan myös tunteista. Ei auta vaikka kuinka aurinko ikkunasta kurkistelee, pyrkii sisälle. Reetalle annoin osan lääkkeistä ennen kahdeksaa. Nyt yhdeksältä loput, ainakin oli tarkoitus antaa. Kas kummaa neidillä on juntturavaihe päällä. Ei niele, ei pure, ei suostu yhteistyöhön. Neiti pyysi aamupalaksi nakkikeittoa. Lämmitin sen kello 8.50. Nyt 9.28 neiti huutaa, että se on kylmää. Kas kummaa, mitenkähän se ehti jäähtyä. Kaikki lääkkeet ovat ottamatta, nielemättä. Itsellä meinaa raivokkaat väristykset puistatella. Miksi pitää jarrata kaikessa vastaan. Vitkutella ja natista. Fanny syö nakkeja, niistäkin löytyi epämääräistä ihottumaa. Rupea. Verna-riepu lähti hyvillä mielillä kouluun, ilman suurempia kapinointeja. Oli niin lutunen, hiukset haroittaen, rillit vinossa.
Reetalle puskee tummia kulmakarvoja, entiset olivat vaaleat. Kun neiti vetää raivotarilmeen päälle, kurtistaa kulmat ja tuijottaa, niin johan mamma lamaantuu. Ilme on hyytävän sivaltava, joskin huvittavakin. Hiuksia ei vielä kauheammin ole, pientä piikkiä vain. Käsittääkseni noin parin kuukauden kuluttua siirrosta alkaa puskemaan hiusta, sitä odottelemme. Mikäköhän tulee väri olemaan. Ripset ovat olleet toukokuusta saakka, pysyneet kaikki jättihoidotkin. Ihmetyttää, miten eri karvat päättävät tippua ja osa taas pysyä. Luulisi, että samanlaisia jouhia ja karvatuppeja kaikilla.
Eilen oli ihana aamupäivä, positiivisten asioiden kertymä. Aloitin aamuni hengailemalla apteekissa. Oikeasti jonotin vaihteeksi lääkkeitä ja siinä samalla hengailin. Juoksin paperiasioita ja organisoin. Törmäsin ihmisiin, hyviin uutisiin, paranemisiin, positiivisiin asioihin. Reettakin sai kauniin pinkin unikkopaidan lähes tuntemattomalta lukijaltamme. Kiitos, se tehosi. Paita tuli heti käyttöön ja sai hymyn huulille. Reetta ihmetteli, kuinka tuntematon osaa kuvitella hänelle oikean koon ja värin. Ihan oikein kuviteltu.
Sain taulun valmiiksi, humpaten. Ideoita pukkaisi aina vaan lisää. Tosin musiikki pitää valita uudelleen, kun kotona on muita. Ainakaan Pasille ei tahdo upota tuo meikäläisen mussikkimaku ja elekieli.
Eilen kehuskelin luottokenkiäni, kuinka hyvä korko. Senkun painaa vain menemään, toimii kaikkialla niin nupulakivellä, kuin parketilla. Sitten kuuluikin kauhea rämähdys ähinöineen ja vedin lipat. Liekö syy ollut liukkaissa sateen kastelemissa terassilaudoissa vai holtittomuudessa. Jäljet olivat pitkät ja mutkaiset. Jotenkin tuo nivelsidenilkka venyi nilkasta ja toisen jalan polvi tuli maahan paukahtaen. Sain kauhistuneita katseita, huolestuneisuutta ja pään puistelua osakseni. Johan tuota olitkin pari viikkoa länkkäämättä... Miten tuollaista voikin sattua? Pisti taas itseäkin mietityttämään. Onko minulla mennyt jälleen liika kovaa, joten kurinpalautus nähtiin aiheelliseksi. Enpä tiiä.
Reetta on ollut todella ahkera koululainen kuluneen viikon aikana. Opettaja on käynyt maanantaina ja eilen. Koekin meni hyvin. Käsitöissä tehtävä dinosaurustyyny valmistui hetkessä. Reetta on sitkeä oppilas ja tiedonhaluinen, kunhan muilta projekteiltaan malttaa. Käsittääkseni aivan samoissa menee kuin oma luokkansakin. Tosin välillä on itsekin istuttava kaveriksi, jotta neiti malttaa opiskella.
Nyt aggressiotaso alkaa olla hallittavissa ja auringonsäteitä huushollissa. Eiku sekaan!
P.S. Kuulin radiosta, että oli kansallinen epäonnistumisen päivä. Siksi siis kaikki aamusta mättäsi... Onneksi löytyi selitys!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti