Tänään perjantaina raahauduimme osastolle ennen kukonlaulua, sillä eilen hiukan nukuimme ponniin. Siitä taas oli seurauksena lääkkeen viivästyminen, joka taas viivästytti myös iltalääkettä. Kierre, mikä kierre. Eilen tajusimme myös päivän maksalääkkeen unohtuneen, se taas aiheutti yöllä lääkkeen ottamista, kun ei tupla-annostakaan voinut ottaa. Kauheaa olla tällainen hajamielinen huuhaa joskus. Aamuiset verikokeet tuottivat ongelmia, ei irronnut vaikka kuinka yritti. Iski kauhuskenario tukoksesta cvk:ssa. Mutta ei antanut toisestakaan letkusta. Onneksi se olikin vain sökö holokki! Siis epäkesko, toimimaton vakuumi, jolla otetaan näytteet. Tässä menee yksi niistä kielimuureista. Täällä puhutaan holokista, Helsingissä vakuumista. Kuulostaa ihan eri asialta.
Pasi tuossa jo puoli yhdeksältä soitteli verikokeiden tuloksia, hermona sekin. Justiinhan ne vasta vietiin labraan... Se viruskoe tiistailta ei ole vielä tullut, tänään otettiin uusi. Eli se tiistaina otettu koe kertoo tuloksen ennen lääkitystä, lähtötilanteen. Ärsyttää odottaa kaikkea viiveellä, haluaisin elää reaaliajassa.
Olin saanut ihanan sähköpostin, yhdessä perheessä sekä äidillä että isällä on ollut kunnon flunssa. Niin mitä ihanaa siinä on? No kun tämä äiti oli lauantaina ajatellut, että voisi Reetan puolesta vaikka flunssan sairastaa, ettei meille tule mutkia matkaan... Ja niin flunssa rantautui heille maanantaina. Kiitos! Eli nyt voisimme lahjoittaa tätä virusta vaikka pieninä murusina. Kuka haluaa lusia pikkaisen Reetan puolesta, niin ole hyvä vain. Itsehän en tietenkään voi sitä ottaa, koska se estäisi minun oloni sairaalassa. Tekisin lapseni puolesta mitä vain, kunhan en sairastu. Kieroutunutta tämäkin.
Reetta on aamutirsoilla jo yhdeksältä. Syystä että yöunet jäivät lyhyiksi niin sama jatkaa tipan aikana osastolla. Ei siis mitään syytä huoleen vaikka nukkuukin.
Itsekkin kaipaisin pientä korjausta usvaani. Muutama yö mennyt mielikuvituksen pomppiessa, kieriskellessä huonossa sängyssä ja huonoilla tyynyillä. On niska niin jumissa, että. Mutta jospa tuo olotila päivän mittaan väistyisi. Haluan uskoa, että ainoa "sökö holokki" tänään on ollut siinä vakuumissa. Tänään odottelemme lääkärikiertoa, sillä kokeitakin on otettu seitsemän putkiloa ja viikonloppu painaa päälle. Saamme ainakin joitakin reaaliaikaisia labravastauksia. Mutta näillä mennään, nyt jatkan naamavenytyksillä. Sellaisia suun vääntelyjä ja venytyksiä, hartiat mukaan ja muutama tanssahtava hyppy, josko olotila siitä aukenisi... samalla voisi höristä itsekseen ja vetää nauruterapiat samalla. Pitäisiköhän minun mennä johonkin komeroon vai voinko vetää tuossa aulassa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti