ETEERISTÄ

Nyt mielikuvitus peliin...
Minä kauniissa klassisessa kampauksessa, hillityissä vaatteissa ja huolitellussa meikissä. Koti on kaunis, siisti ja harmooninen. Taustalla soi rentouttava klassinen musiikki. Istun maalaustelineeni takana ateljeessani isojen ikkunoiden lähellä. Annan valon virrata saumattomasti. Maalaan aistikkain vedoin hillittyä, harkitun kaunista ja eteeristä maalausta. Aiheena on romanttiset kukkaset, pastellisävyt. Olen rento, käsi vakaa ja tekee kauniita siveltimenvetoja. Työ edistyy hallitusti ja on henkeänsalpaavan eteerinen. Sama salaperäinen eteerinen taiteellisuus on minusta aistittavissa. Olen hiljaa, työni lumoissa, keskittyneenä. Minulla on aikaa paneutua aiheeseen hiljaisuudessa. Telineen takana on mallikimppu, josta otan ideoita. Käytökseltäni olen levollinen, harkittu ja lumoava ihminen. Olen sivistynyt ja pidetty keskustelija. Kun sanon sanottavani, sitä kuunnellaan keskittyneesti ja kunnioittaen. Sanon vain tärkeitä asioita, tiedettä ja tutkittua. Kunnioitan muita, en puhu päälle. Pidän mieleeni juolahtavat ajatukset vain ominani, en kommentoi tai ota kantaa, ellei minulla ole siitä todellista käsitystä. Päiväni ovat tarkkaan suunniteltuja, eteerisen harmoonisia. Ympäriltäni huokuu tasapaino.
Haluaisin olla joskus päivän noissa nahoissa. Eteerisenä ja salaperäisenä, hillittynä klassikkona. Välillä kadehdin sellaisia ihmisiä.
Mitä sitten on todellisuus...
Minulla on mahdollisuus olla kotona niin sanotusti yksin koirien kanssa. En voi muistaa milloin moinen olisi ollut mahdollista. Hain eilen pinon kirjoja, jos vaikka luetuttaa. Reetta päätti nousta aamulla neljältä kälkättämään. Liekö jännittänyt Oulun reissu. Nousimme puoli kuudelta lukemaan ja aamupalalle. Pasi ja Reetta lähtivät seisemän pintaan kohti Oulua. Muut lähtivät pienten ja suurten aamukapinointien saattelemana kouluun. Minulla oli ajatus lenkkeilystä, rentoutumisesta, siivoamisesta ja siitä lukemisesta. Mutta päädyin maalamaan. Ideaa alkoi vaan pukkaamaan. Se oli sitten menoa se. Huusholli on käymistilassa, ateljee keittiössä. Elikot pyörivät jaloissa. Radiosta pauhaa mieluista musiikkia nupit kaakossa. Humppaa pukkaa ja humppaan maalatessa. Tyylini ei ole lainkaan eteerinen. Olen ruskean eri sävyisissä trikoissa, päästä varpaisiin maalitahroissa. Hiukset ovat yön jäljiltä ja nassu myös. Taulu on jälleen suuruudenhullu ja täynnä särmää ja kontrasteja. Idea tulee omasta nupista. Kun maalit kuivuvat olen puhelimessa, kudon kaulahuivia ja siivoilen. Otan jokaisesta minuutista tehot irti. Maalikerrosten välissä olen saanut monta kerrosta kaulahuivia kudottua. Eilen sain idean purkaa sen sairaalassa kudotun ja pian on uusi valmis. Ostin myös petroolinväriset sukkalangat odottamaan. Ja niinkuin minä olen vannonut, etten pimahda tuon kutomisen suhteen. Mutta minkäs sillekin voi, kun ideaa pukkaa. Ja nekin ideat aivan hatusta. Kun sivusta jälleen itseäni seuraan, niin eipä eteerisyyttä ole liioin havaittavissa. Sata lasissa koko ajan.
Mikäli olen ihmisten seurassa olen suuna päänä mielipiteideni kanssa. Heti kun ajatus vilahtaa, kerkiän sen jo ulos luukuttaa. Välillä olen luukuttanut jo ennen sitä vilahdusta. Olen kaikesta kiinnostunut. Tiedonhaluinen ja elämänutelias. Välillä olisi ihanaa olla vähemmän spontaani, mutta sekin mennä vilahti ennenkuin kerkesin asiaa järjellä ajattelemaan. Tartun kaikkeen niin hyvässä kuin pahassa. Toisinaan kadehdin noita eteerisiä hillittyjä ihmisiä, kuinka he voivat olla niin hallittuja.
Pasi on Reetan kanssa palaamassa kotiin sairaalasta, kaikki on hyvin. Sekin sai omat humppajalat entisestään vippasemaan. Minulla on niin kevyt ja hyvä olla. Nautin olostani. Annan itselleni luvan revitellä tämän tunteen kanssa. En suinkaan ole eteerinen, paremminkin voisi luulla että olen eetterissä. Etikkaeetterissä, pörrään sekopäänä ja höyryän siveltimien kanssa. Aah, ihanaa luomisen tuskaa....