Mitä ihmettä tekee äiti, jolla keittää kärsivällisyys pian kiinni? No; sulkee kamarin oven, laittaa Agentseja kuulumaan, sulkee korvansa ja avaa tietokoneen. Rauha valtaa sielun ja mielen. Jokos helpottaa, no ei ihan vielä... Niin miksi melkein keittää, olenhan päässyt kotiin ja moni asia on nyt hyvin. No siitähän saan ripauksen syyllisyyttä olotilaani...
Meille on kotiutunut todellinen pirttihirmu, enkä todellakaan tarkoita itseäni. Reetta yrittää leikkiä kotonakin kersanttia ja pomottaa sata lasissa. Oikeushan lapsellakin on moisen puristuksen jälkeen kotiuttaa itsensä ja päästellä höyryjä, mutta kohtuus kaikessa. Lääkkeistä napistaan joka nielaisulla, pöydässä on väärä paikka vapaana. Lasissa vettä, kun piti olla maitoa. Jos on maitoa, niin liika kukkura lasillinen. Mummunmehu on vääränlämpöistä. Miksi aina on samaa ruokaa. Tein eilen enemmän ja ajattelin relaavani tänään siitä syystä. Tarjolla on jauhelihakeittoa, lasagnea, kanankoipia, uunijuustoa ja omenakaurahyvää. Mikä on sellainen äiti, joka ei kokkaa tuoretta ruokaa.
Reetta haluaisi hunajaa, fetaa, salaatteja, oliiveja, kylmäsavustettua lohta, suolalohta jne jne... Kas kummaa lapsi osaa raivoissaankin kiellettyjen ruokien listan ulkoa. Kas kummaa juuri kaikkia niitä teksi mieli.
Annanko liikaa periksi, pulttaanko liika helposti, koenko syyttä stressiä, olenko liika vaativa, olenko lapseni pompotettavissa? Siinäpä muutama seikka pähkäiltäväksi.
Mutta tuohon pyöräkoirailuun. Lanseerasin juuri uuden harrastuksen. Nääs kun tuo jalka rasittui heti lenkkeillessä. Koirat haluaisivat metsään ja juoksemaan, mutta boikoitoimme koko sakki metsäretkiä, koska Reetta ei pääse. Lenkkeillessäkään ei vauhti tahdo olla riittävä elikoille. Näinpä hurjapäisenä opettelin pyörän kanssa juoksuttamaan niitä. En yleensä ole uskaltanut, koska koirat ovat vahvoja ja minä tohelo. Pikkaisen Pasi päätään nytkin puisteli nähdessään aikeeni. En sentään ota kuin yhden koiran kerrallaan. Ajan siis ja koira juoksee. Annan lyhyitä napakoita ohjeita, joten koiran pitää olla mukana, eikä vain höyrytä eteenpäin. Olivat nopeita oppimaan ja hyvin ohjattavissa. Näinpä keksin samalla ajaessa puikkelehtiä erilaisia ratoja, niinkuin agilityssä ( melkein ). Teimme uuppareita, puikkelehdimme aidan välistä, kiersimme rakennuksia, kiersimme muita koiria, lenkkeilijöitä, palasimme mutkan kautta. Testaan kuinka hyvin ne tottelevat ja kuinka hyvin pelitämme yhteen. Välillä kävin aina vaihtamassa koiraa ja taas jatkettiin. Samalla minä saan lenkin tuplana, tietty jos Väinönkin opettaisi niin hyöty olisi kolminkertainen.
Väinö on jälleen muutettu sisäkissaksi. Parempi pitää kolli sisällä, ettei tuo saalistusretkiltään uusia pöpöjä meille. Kaikki on myös madotettu ja koirat eläinlääkärillä käytetty. Jospa niistä ei ainakaan mitään pöpöjä tarttuisi Reetalle. Ulkona olemme olleet, kun sää on raikas ja pirteä. Reettakin on lenkkeillyt jalan ja pyörällä. Kunto näyttää olevan ihan hyvä likalla. Illalla istuimme Mökömajan terassilla grillin loimutessa vieressä. Niin on jälleen aika haravoida. Tuntuu, että justiinhan kevätharavoinnit saimme tehtyä. Piha puskee syksyä, siemenkotia ja siemeniä syöviä pikkulintuja. Väinö päivystelee ikkunoista, naputtaa ikkunoita tassulla ja tupisee.
Viime yönä Pasi ja Reetta nukkuivat olkkarissa. Kaikki loput makkarissa; minä, Verna ja Fanny sängyssä oikein päin. Tessa ja Väinö jalkopäässä. Reino ja Kaino lattialla. Enpä minä nyt niin kauheasti nukkunut, mutta totuttelin kuitenkin omaan sänkyyn.
Meidän sakilla on nyt yhteinen harrastus, siis kaikki me skräppäämme. Siis joo, Pasikin. On syntynyt minimalistista, dekoratiivista, formal lineaarista ja paljon erilaisia struktuureja sisältäviä kortteja. Aihepiirit laidasta laitaan. Ihan on ollut kivaa tehdä yksin tai sarjatyönä. Lapsetkin ovat ihan sopuisasti pelittäneet yhteen.
Nyt kun sain aikalisäni, olenkin valmis palaamaan perheeni pariin olkkariin. Hyvä ruoka, parempi mieli. Ainakin Reettakin kuului lauhtuvan, kun sai ruokaa. Siitäkin huolimatta, että joutui syömään eilen keittämääni soppaa... Pakko syödä sitä tänään, sillä huomenna emme sitä saisi edes Reetalle tarjota. Ruoka pitää nopeasti jäähdyttää ja laittaa jääkaappiin, mikäli sitä meinaa uudelleen tarjota. Sitten se pitää lämmittää 60 asteiseksi ennen tarjoamista.
Kävin eilen kahdesti lenkillä, josko illalla jälleen pyöräkoirailisin. Jokohan ottaisin molemmat yhtä aikaa mukaan. Se olisikin sitten vauhdin hurmaa se...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti