FLUNSHHAA JA FÄRIFARKKHUJA

Flunssaa meinaa pidellä, siis lähes koko porukassa. Paitsi Reetassa ja Pasissa. Annoin itselleni luvan sairastaa tuohon perjantaihin saakka, sen jälkeen mamman kuuluu olla jälleen iskussa. Ryvetyn nyt sitten kunnolla, olen kuin harakanpelätin, kömmin peittoihin aina kuin mahdollista ja juon juomalla juomia. Siis teetä, sympatiaa, vitamiineja ja hunajaa. Siihen tippoja homeopaattisia ja rohtoja, nahkaan salvoja ja linimenttejä, ettei kolota. Siirryin sohvalle kissojen vierihoitoon yöksi ja imeskelin piparminttuja yskään. Villasukat (Kainon pureskelemat) jalkaan ja unta nuppiin. Tänään ei ole kivistänyt läheskään niin kuin eilen, mutta en vieläkään höyryä mihinkään suuntaan. Aika hoitaa... Huomiseen iltaan olen tuon aikarajani vetänyt, eiköhän tämä tästä.

   Lapset laskevat lomapäiviään, siirtävät tietoisesti unirytmejään. Pesevät reppuja, laskevat kyniä, soittelevat kavereille, miettivät uusia kouluaineita, luokkia ja vaihtuvia opettajia. Niin ja uusien opettajien käsialoja, miten niistä saa selvän. Fannylla meinaa olla paniikkia uusista viidennen luokan aineista. Pitäisi kuulemma aloittaa historian, maantiedon, biologian, fysiikan ja kemian preppaamiset jo kotona. Mutta eiköhän nuo ole jo aika hyvin hallinnassa, varsinkin tuo bilsa. Harva lapsi tietää noin paljon kehosta, elimistä, arvoista, lisääntymisestä, kasveista, eläimistä jne. Fanny on piirtänyt synnytyksen sarjakuvana jo kolmisen vuotta sitten. Ihan ymmärrettävästi vieläpä. Vastikään neiti perehtyi netin avustuksella koiran valeraskauteen, kaikkia tunnusmerkkejä myöten. Kemiallisia lyhenteitä haimme Reetan labravastauksista, arjesta ja ympäriltämme. Maantieto avautuu kummasti, kun alkaa miettiä missä on käynyt, uutisia ja sääkarttoja seuraamalla. Historia toivottavasti periytyy verenperintönä isältä, sillä se on Pasin mielenkiinnon kohde. Ei hätää, kyllä ne lusii alkavat lukuvuotensa, uskon täysin.

   Sitten tarvitaan vaatteita. Uusia, ihania, värikkäitä, oikean kokoisia, syksyisempiä ja kivoja. Värifarkut olivat kaikkien toivomuslistalla, löytyikin mielettömän ihania värejä ja kaikille erilaiset. Sitten kenkiä ja puseroita. Dollarit ovat vain vilisseet silmissä, sillä kerroin on se neljä. Huokaisin syvään, kun saimme hankinnat tehtyä ja pääsin takaisin peiton alle. Uhmasin lakeja ja päästin Reetankin mukaan, annoin mahdollisuuden hömpöttää muiden mukana. Hyvä mielihän siitä kaikille jäi. On tavallaan onni, ettei Reetta ehtinyt palata vielä kouluun, sillä nythän koti- ja sairaalakoulu jatkuu. Se olisi ollut raastavaa repiä toinen normaaleista rytmeistä tähän todellisuuteen. Romuttaa lapsen elämä jälleen silläkin saralla. Tämä kesäloma tuli aika hyvään saumaan. Kuinka kaukana onkaan kouluun paluu, voi kauhia paikka sentään, onhan siinä jälleen lusiminen. Mutta, jos on lusittu tännekin asti, niin yksi vuosi sinne tai tänne. Tässä savotassa aikamääreet hioutuu aivan uudella tavalla. Vuosi on tavallaan pitkä aika etukäteen kauhistellessa, mutta kaksi vuotta on mennyt vauhdilla. Näihin kahteen lusittuun vuoteen mahtuu myös paljon kivaa ja hyvääkin, syöpätodellisuudesta huolimatta. Siis ainakin tänään ja tällä hetkellä tuntuu siltä, eihän sitä tiedä miltä tunnin päästä tuntuu. Se kun saattaa heittää tunnelmasta toiseen simsalabim. Kaupassa Reetta aivasti, heti vilahti mielessä, että flunssa. Nupin sisällä tein ripeän toimintasuunnitelman ja analyysin tilanteesta. Todennäköisesti tämä on virusperäistä röhää kaikilla, joten eihän siihen antibiootit pure. Pieni räkäisyys ja kurkun karheus tuskin haittaa, ellei sitten ala kuumetta nostamaan... Näin siis jatkoimme leppoisasti farkkukierrostamme, sillä toista aivastusta ei kuulunut. Sisällä oloa, lötköilyä ja kovasti juotavaa, sellaisilla metodeilla jatkamme. Sitten todella paljon karvaisten ystävien vierihoitoa, muuta tuskin tarvitaan. Tai muuta tuskin voimme kotikonstein tehdä. Itse olen perinteisesti keikkunut aina sairaanakin töissä, koska olen luullut olevani korvaamaton. Moni flunssa on sitten pitkittynyt siitä syystä. Mutta niin se näyttää maailma pyörivän ilman minun "täydellistä ja tehokasta" työpanostani. Aika opettaa ja nyt ajattelin siis lusia tämän flunssani heti kunnolla, sillä minulla joutilaalla ihmisellähän on siihen mahdollisuus. Joten nautimme laiskuudesta ja joutilaisuudesta ihan luvan kanssa, flunssan varjolla. Eiku saunaan ja flunssatotia keittymään!