INNOKKAANA

Meidän  typyt ovat koulunsa aloittaneet, intopiukkana. Vernakin tököttää värifarkuissaan jo ennen venyttelyä, jotta ehtii kouluun. Eilen samainen neiti tuli takakenossa, sillä reppu painoi. Repussa oli nimittäin Reetankin kirjat. Rimpulalla oli 11 kirjaa laukussa, ei siis ihme, jos jalat notkuukin kävellessä. Reetta sen kuin venyttelee ja kääntää kylkeä, kun muut ovat jo pulpeteissaan. Tuleekohan tästä meidän Reetasta koskaan enää yhteiskuntakelpoista koululaista? Oppinut näitä omia aikatauluja, omia kuvioita, venytyksiä, kiemuroita ja temppuiluja ennen kuin päivä käynnistyy. Muutamana aamuna se on sellainen teatteri, jotta saamme yhteispelin luistamaan. Innokkaana hänkin odottaa, josko kotikoulu alkaisi. Niin miksei se alkanutkaan heti eilen? Olisi kuulemma pitänyt. Tosin samaan hengenvetoon tajutaan, että kamarikin pitäisi siivota opiskelukuntoon, sillä jälleen on muutama askarteluprojekti kesken. Kamari on nääs luovassa tilassa, sillä innokkailla näitä uusia koulu- ja askarteluideoita pukkaa koko ajan. Siinä ei kuulemma ehdi kamaria siivoamaan, selitys kuuluu. Innokkuutta on myös isommissa typyissä, ajatella vanhin jo kuutosella... Kuinkahan vanhat vanhemmat kyseisillä lapsilla onkaan, jos lapset ovat jo noin isoja. Herää kysymys, voiko kaksvitosilla olla neljä tämän ikäistä koululaista? Ehee...

   Eilinen meni jo häähumussa. Aloitin aamulla neljän pintaan hääkimpun koe- ja valokuvausversion. Innokkaana sain sen tehtyä, morsiankin piti tuotoksesta. Tuo on jännää kans, kuinka jokin floristinen vipu löytyy sisältä, vaikken ole pitkään aikaan hommia ammatikseni tehnytkään. Illalla menin laumani kanssa kuvauksiin ja hääkarkkitalkoisiin. Muutama tunti siinäkin vierähti huomaamatta. Tänään on viikon ainut päivä ilman napakoita aikatauluja, mitenköhän tämän aikatauluttaisi. On nimittäin muutama hoidettava asia kuitenkin. Olen kuullut, että nypityt, ryhdikkäät ja värjätyt kulmakarvat olisivat paikallaan. Siis kuullut, että ne piristävät olemusta, kehystävät katsetta, avaavat ilmettä... Ehkä sellaisen homman hoidatan ennen juhlia. Mikä olisi sitten juhliessa innokkaana, kun katsekin on avoin ryhdikkäiden kulmien ansiosta. Fantasiako tuokin.
   Eilen meillä syötiin jälleen täytekakkua, iskästä tuli "liki" viisikymppinen. Joutui raukka yksin, elikoiden kanssa juhlimaan synttäreitään kaameassa kämpässsä, kun me suhasimme häähumussa. Harvinainen tilaisuus, taisi oikeastaan nauttia moisesta rauhasta ja hiljaisuudesta. Reetta teki kukanjämistä kimpun ja koristeli kakun. Illalla sitten iltapalaksi otimme palaset ja painuimme nukkumaan. Meillä on kesä synttäreiden sumaa. Kummankin perheistä suurin osa juhlii kesän aikana, samoin nimipäiviä sattuu liuta. Eli meidän tasaisen rauhallisessa perheessä elelee kissojen lisäksi kolme muutakin kissaeläintä. Minä, Pasi ja Fanny olemme leijonia horoskoopiltamme.

   Eilen soittelin vaihteeksi HUS:iin, kyselin aikatauluista ensi viikolla. Kesäkuussa minulle sanottiin ja lappuihin kirjattiin, että samalla kontrolli ja lyppi-keikalla Reetta polkaisee kuntotestin, ajankohta ilmoitetaan meille myöhemmin... Arvaatko lopun? Jotenkin minulle tuli jälleen tunne, että soittelenpa ja kyselenpä. "Kenen tämä pitäisi varata?", kysyttiin minulta. Niin, äitikö täältä soittelee talon sisäiselle jumpparille, kertoo mistä on kyse, aikatauluttaa ja varaa ajan. Ehei, se ei kuulu äidille, vaikka äiti olenkin. Kas kummaa, moista ei ollut hoitanut kukaan. Eli tästä jälleen minun kyyläämisestäni johtuen käynnistyi puhelinrumba ja aggressio. Rumban seurauksena saimme siirrellä koko aikataulumme, lentolippuja myöten. Kas kummaa, kun ei kukaan ollut tajunnut, että pitäisi tajuta. Sori nyt tämä pahansuopaisuus, mutta minä alan olla järkyttävä, tuskainen ja liiankin innokas kyylä kohta. Eilen ääneen mietinkin: "Jäänkö pysyvästi tällaiseksi, kaikkien pelkäämäksi kauheaksi kyyläksi?" Ei näissäkään nahoissa helppoa ole. Ne nahat kiristää, paukkuu ja venyy. Nehän jäävät pian löysiksi roikkumaan, kun eivät ehdi palautua, siis ne nahat. Onneksi tajusin ja kyyläsin, muuten olisi hommat jälleen mutkistuneet jossakin vaiheessa näinkin mitättömällä asialla, kuin kuntopyöräilyllä. Jep, jep!

   Reettakin nousi ylös, nautiskelee aamupalaksi täytekakkua ja katselee säätiedotuksia. Kuulemma hyvä sää oleilulle, koululaisille ja tuleville häille. Viimeinkin tarkenee kesävaatteissa. Innokkaana minäkin polkaisen käyntiin huushollin siivoamisen, ripustelen pyykit ja hoidan muutaman hoitamattoman asian. Niin ja nyt paukahti Reetalle itkuhysteria, kun tajusi eilisen pelipäivän menneen ohi, kun emme olleet kotona. Niin ja tänään on Tessan pelipäivä, joten sitäkinhän voi varulta jo kiukuta. Siis tapella valmiiksi, jos Tessa vaikka tappelee. Enpä ole tajunnutkaan, että tappeluakin voi jo valmiiksi harjoitella. Kaikkeen sitä intoa löytyykin! Ihanan aurinkoista ja kauniin syksyistä loppukesän päivää meille kaikille, tästä tulkoon innostunut ja monelle asialle mahdollinen huippupäivä!