LEIPOMISTA, LEIKKIÄ, LENKKEJÄ JA LEVOTTOMUUTTA

Iskä on oman perheensä kanssa mökkitalkoissa, niin ja Kaino myös. Minä ja loput olemme kotona. Olemme katsoneet illalla yhdessä elokuvia, lenkkeileet ja leiponeet. Jälleen Fanny tekee sämpylöitä, ne ovatkin todella hyviä. Lapset leikkivät elikoiden kanssa, kantavat kissoja pyykkikoreissa ja leikittävät. Itse olen jotenkin levoton, enkä ole saanut kiinni mistä syystä. Sellaista outoa levottomuutta, kärsimättömyyttä, liikaa ajatuksia. Jostakin pulpahti mieleen vuoden takaiset tapahtumat. Meninkin niitä lukemaan, eivät ne ainakaan levottomuuttani helpottaneet. Tasan vuosi sitten olimme siirtoputkessa ja aloitimme rankan Helsingin projektin. En millään jaksaisi uudestaan, enkä haluaisi. Haluaisin olla vain kotona; leipoa, leikkiä ja lenkkeillä levollisena.
   Olemme pyöräilleet porukalla ja Reino on ollut uskollisesti mukana. Meillä on leppoisaa ja hauskaa, siitä ei ole kysymys. Äsken piti jo hurjapäille kimpaantua, sillä Reettakin vetää kiharat hulmuten ilman käsiä polkupyörällä. Melkoinen rämäpää. Ja käkätys sen kuin käy. Tänään olen polkaissut käyntiin myös kaasoilun loppusuoran, eli ensi lauantaina on häät. Saan olla floristina ja hoitaa koristelut ja kimput. Kivaa, mutta vaatii oman latautumisensa ja aikatauluttamisensa myös. Lasten koulut pitää polkaista myös käyntiin. Keskiviikko menee Oulussa sytostaattitipassa ja kromimittauksissa. Siihen saakin varata koko päivän. Mitä sitten uudet testitulokset meille kertovat, niitäkin pitäisi kuulla tulevalla viikolla. Mitä Helsinki on pähkännyt ja tuloksista tulkinnut. Torstaina on myös palaveri koulujen ja meidän välillä. Kuinka kaikki hoidetaan ja miten toimitaan. Samalla pitäisi suunnitella seuraavan viikon Oulun ja Helsingin keikat. Aikatauluttaa ja varailla liput, asunnot ja palvelut...  Samaan rytinään sattuu myös äitien virkistysviikonloppu ja tapaaminen Helsingissä. Missä siis milloinkin olen ja kuka on missäkin. Mikä laukku minäkin aamuna mukaan ja moneksiko päivää. Tässä painaa aika monta asiaa kerralla päälle, mitkä pitää muistaa ja hoitaa. Pian on elokuu porskutettu, syyskuusta ei ole mitää tietoa. Missä olemme ja mitä teemme. Saati sitten mikä on tilanteemme. Eli nythän sen oivalsin, ei siis ihme jos onkin taas hiukan levoton olo, sellaista epäselvää poukkoilua. Ajatusten kimpoilua ja rauhattomuutta. Kenties kenellä tahansa saattaisi olla samoja tuntemuksia, mikäli päässä pyörisi moiset asiat. Kaikesta tästä sisäisestä vapinasta huolimatta minulla on erittäin selvä suunnitelma, strategia kuinka homma etenee. Haluan siitäkin puhua lääkäreille, kuulla mielipiteitä, kenties vastaväitteitä ja vastauksia. On niin monta kysymystä avoinna ja vailla vastausta. Reetta itse voi mainiosti, eilenkin huiteli pyörällä kavereiden kanssa tuntikausia. Kävi välillä syömässä, otti juomapullon mukaansa ja häipäsi uudelleen. Annan lapsen mennä ja pitää yllä asennetta ja yleiskuntoa.

   Flunssani on suurinpiirtein lusittu, lähes suunnitelmani mukaan. Hiukan on vielä matalapainetta äänessä ja ajoittaista räkäisyyttä. Mutta ei kivistä, ei kolota, eikä niiskututa. Homma siis hallinnassa. Pakko sen on ollakin, sillä meikää tarvitaan tulevan viikon aikana aika monessa paikassa. Sitä kun luulee olevansa seuraavien viikkojen aikana aika tärkeä henkilö; omaishoitajana, huoltajana, äitinä, kaasona, floristina ja organisoijana. Vähäkö tärkeenä joo, ei siis ihme jos onkin levoton, sikäli mikäli en pelitäkkään odotusten mukaan. Kalenterissa on aika napakasti tekstiä aikatauluineen tulevan viikon varalle, vieläkö saisi käsialasta selvän, mitä mikäkin lyhennys tarkoittaa...

   Nyt levollisuus päättyi nyrkkitappelusämpyläraivariin. Kauheaa tappelua, kun ei tiedä montako kukakin saa syödä. Voiko Fanny omia enemmän kuin muut, jos on ne leiponut. Niin ja nälkäkin painaa päälle ja kiukku sen myötä. Mutta nyt olen taas asioita jäsennellyt, mitä pienessä mielessäni liikkuu. Paras mennä kissaterapiaan, eli leikittämään noita ihania lemmikkejä. Siinä unohtuu maalliset asiat, kun painaa korvan kissan kylkeen ja antaa kehräyksen vallata tajunnan.