Ostinpa sellaisen ämpärigrillin, koska sellaista meillä ei vielä ollut. Oikein perus retro, pieni ja kukallinen. Nyt se vasta elämä on helppoa, kun voipi kantaa ämpärigrillin mukana minne meneekin. Tämä olikin lasten mielestä hauska juttu. Toissailtana Reetta ja Fanny olivat grillimestareina. Nyt Fanny ja Verna. Iskä oli kuulemma hyvin selittänyt, joten sitähän oppii heti. Hiukan tosin meinaa kärytä sisälle saakka. Niin ja naurun käkätys laulun kera kuuluu myös. Vernakin grillaa kieli roikkuen, jännittyneenä ja keskittyneesti. Välillä laulaa leipuri hiivasta, jonka grillistä savu kohoaa. Koirat ovat mukana, tottakai. Kuono niin lähellä grilliä, että viikset kihartuu. Mutta niinhän ovat tytötkin. Samassa ämpärissä lämmittelevät itseään ja varpaitaan, sillä helle ei ole vieläkään riesana. Miettivät tuossa, voiko grillin kantaa sisälle, jos ei ulkona tarkene. Mitäköhän tuohon vastaisi? Ehottivat myös saunoessa grillaamista, samalla kun itse löylyttelee. Niin tai voihan ämpärin kantaa Mökömajaankin, makkariin, vessaan tai ihan missä nälkä eniten vaivaa. Mikäpä olisi makuultaan sängystä grillaillessa. Onneksi iskä on töissä niin saamme huseerata ihan blondinlogiikalla.
Koleaa, pilvistä, kosteaa ja ankeaa. Pyykit paljain varpain ja hihattomana narulle ripustelin, olikin kylmä homma hoidettavaksi. Uhastakaan en aijo vaatekertoja lisätä, kaliskoon vaan hampaat, nythän on kesä. Kasvit ovat hitaanlaisesti edenneet kukinnoissaan, sillä öisin mennään vain muutamalla lämpöasteella. Viime yönä vain neljä astetta plussalla. Mutta kyllä se tuosta vielä, nytpähän ei tarvitse Reetan ihosta ja rasvauksista huolehtia. Neiti pitää pitkähijaista automaattisesti, eikä aurinko polta. Huoletonta siinä mielessä.
Reetta on naapurissa ihan itsekseen kylässä. Saa mennä nyt yksin, sillä Verna lähtee huomenna kyseisen kaverin kanssa elokuviin. Tessa tuli juuri kyliltä kaverin kanssa. Oli meinannut ostaa yhtä jos toista, mutta oli kuitenkin pystynyt olemaan ostamatta. Tuli tyytyväisenä tienaamiensa rahojen kanssa takaisin, eipä mennyt turhuuteen. Kuinka paljon arvokkaampi sellainen lantti on, jonka on itse ansainnut, kuin äidin tai isän kukkarosta helpolla saatu. Ihan näin sen järjen valon, kuinka se silmissä kiilui, kun neiti oivalluksiaan kertoili. Kehuin oivaltamisesta ja pidättäytymisestä ja järkevyydestä. Tunsin jälleen ylpeyttä. Tunnen koko laumastani, ei mitään tyhjäpäisiä tytönhupakoita, vaikka välillä tyhmiä kyselevätkin. Tessa tuossa oli jo kauas haistanut grillaamisen meidän pihalta. Vähän empivänä katsoi minua, kun kerroin kuka häärää pääkokkina, siis Verna. Neitihän on tyypillisesti huldamme, aikoi äsken laittaa hiilten sekaan sytkärin, kun ei näy kunnon liekkiä. No eipä laittanut, sillä järjen valo valaisi hänetkin, ennekuin se sytkäri valaisi koko terasssin.
Tarkemmin kun taas asiaa mietin, niin on minulla aika helppoa. Saat kadehtia, kadehdi oikein kunnolla. Minä saan vain pähkinöitä liimailla, kun lapset hoitaa huushollin. Saan miettiä pähkinöiden sielua ja luonnetta, kallistella ja keikutella. Heilua avojaloin, luonnontilassa ja haahuilla. Tämä luonnontila onkin sellainen, että parempi vaan pysyä luonnossa ja suljetussa tilassa. Tai joku ulkopuoinen ohjaa todella suljettuun tilaan. Välillä savuaa mamman käämit ihan muista syistä, myötäsavuaa ystävän puolesta ja käryää oikein kunnolla. Mutta kärytessäänkin kuuluu naurua. Tänään on kevyt hengittää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti