Aamulla perheen isä alkoi suunnitella lohenongintaa kaukana kotoa. Yksi perheen lapsista oli innoissaan, sillä hän pitää kalastamisesta. Perheen äidilläkin olisi ollut sata erilaista suunnitelmaa, joten pitkin hampain hän suostui mukaan. Kapinoiden he lastasivat autonsa ja hakivat papankin mukaan höpöttämään. Mukaan he ottivat juotavaa ja tarpeeksi vaatetta, sillä kesäpäivä oli kylmänlainen.
Matka oli pitkä, mutkainen ja perheellä otti mahanpohjasta autokyyti. Se mahanpohjasta ottaminen tuntui kuitenkin kivalta ja niinpä sorateillä oikein kouhotettiin. Silloin alkoi naurattamaan, hihityttämään ja kikatuttamaan. Naurusta alkoi kuulua monia eri versioita. Monen mutkan jälkeen löytyi kaivattu lohenongintapaikka. Meinasi sadettakin ripotella. Kaikki ottivat onkia käyttöönsä ja kalankiilto kiilui silmissä. Molske vain kävi, kun perhe näki vonkaleiden hyppivän.
Sitten alkoi vapaa nykiä. Alkoi kuulua innostunutta huutelua, jännittynyttä teperrystä ja muutama karannut vonkale. Haavin kanssa juostiin aina tapahtumapaikalle ja kiljuttiin yhdessä jännityksestä. Muutama vonkale karkasikin, pääsi irti ihan rannassa, mutta sekään ei harmittanut koska sitähän kalastaminen on. Lammikosta alkoi nousta kalaa, upeita hopeakylkiä. Yksi lapsista sai virvelillä ihan itsekseen kaksi vonkaletta. Tarkoitus oli ottaa vain muutama, mutta kalankiilto sen kuin lisääntyi silmissä. Välillä lapset kävivät laskemassa papankin lompakossa olevat rahat ja huusivat että rahaa löytyy vielä muutamaan... Käkättäen he jatkoivat puuhaansa. Lapset suunnittelivat moisesta jo usein toistuvaa perinnettä, jatkuvaa retkikohdetta ja haluaisivat mukaan lähes koko suvun nauttimaan. Pitäisi olla paljon eväitä mukana, koko klaani ja koko päivä. Kyllä lapset ajattelivat silloin rahaakin tarvittavan ja mieleen juolahti, että pappa kannattaa ottaa lompsansa kanssa mukaan, samoin mummu.
Välillä laskettiin kalojen määrä, mutta perhe ei malttanut lopettaa onkimistaan. Kalapaikan pitäjä kertoi hänenkin tarvitsevan kalaa, joten lapset saivat onkia hänellekin. Lapsista innokkain kalastaja olikin saanut omistajalta hyviä neuvoja. Lapsi siirtyi kaikessa hiljaisuudessa lammen syvimpään päähän. Sitten alkoi vapaa nykimään, vonkale molskimaan ja kaikki huutelivat innoissaan. Perheen äiti oli kylläkin ihmeissään, kuinka kyseinen lapsi jälleen vetää kalaa, vaikka oli jo kaksi virvelöinyt. Lapsi toimi harkitusti, mallikkaasti ja sai vonkaleen yksin rannalle saakka. Omistaja oli myös innoissaan ja huuteli kesän suurimmasta kalasta, ennätysvonkaleesta. Lohi olikin puolta suurempi kuin moni kanssasisarensa. Lapsella levisi hymy silmiin saakka ja into vapisutti. Punnituksessa selvisi, että kala painoi upeat 2,4 kiloa, kaksisataa grammaa enemmän kuin aikasemmin saatu ennätyskala. Silloin perhe taputti käsiään, hurraten ja kaikki olivat innoissaan. Parasta oli huomata ja eniten hihitytti se, että papan kaksi kalaakaan eivät painaneet samaa kuin tämä yksi vonkale. Kalat laitettiin pusseihin ja yhteen pussiin perhe sai myös tulijaisia kissalleen. Kissaa varten mukaan lähti sydämiä ja mätiä. Lapset suunnittelivat kuinka kissa nauttii ja karva kiiltää entistä mustempana, kun moisia herkkuja saa syödäkseen.
Paluumatkalla kouhotettiin taas ja naurettiin yhdessä. Mutkaisen tien takaa löytyi ruokapaikka, johon nälkäinen seurue hetkeksi pysähtyi mutustelemaan ruokaa. Tämä pysähdys tuli hyvään aikaan, sillä perheessä nousee kiukku sitä mukaa kuin nälkä pahenee. Näinpä kotimatka taittui täysillä vatsoilla sopuisasti kalatarinoita kerraten. Tunnelmia toistaen. Nauraen ja kikattaen. Välillä laulaen, riimipareja keksien...
Ilta menikin perheen isällä kalaa savustaessa. Nälkäisenä koko sakki odotti ennätyskalan valmistumista. Ei haitannut sade, ei koleus, ei hyytävä kylmyys. Terassilla istuttiin makuupusseissa ja annettiin hampaiden kalista. Loppujen lopuksi päivästä tulikin tapahtumarikas ja ikimuistoinen. Äitikin sai uusia ideoita maalauksiinsa matkalla nähdyistä asioista. Etäisyys kotiin teki välillä ihan hyvää ja tauko todellisuuteen. Illalla perhe kömpi tyytyväisenä ja aidosti uupuneina nukkumaan kalatarinaa muistellen. Se olikin kiva tarina, onneksi perhe lähti matkaan ja yhdessä kokemaan. Joskus kannattaa lähteä retkelle ja matkaan ilman suurempia odotuksia, sillä siitä saattaakin kehittyä jännittävä ja ihana yhteinen tarina, perheen kalatarina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti