VALMIS

 

Onnea Reetta ja Tiina, lähettämänne valokuva sijoittui valokuvaussarjassa kolmanneksi. Alla kilpailutyötä koskeva ote palkintoraadin pöytäkirjasta:

”Valmis”,
Reetta Piippo, 9 v, Ylivieska. Potilas.
Valokuvaaja - Tiina Piippo

”Olen latautunut, ruskettunut, valmis kantasolusiirtoon”.
Reetta sairastui leukemiaan lokakuussa 2010, kantasolusiirto tehtiin elokuussa 2011.

Tuomariston perustelut:
Kuvassa huomio kiinnittyy tytön asenteeseen, ilmeeseen, jota punaiset vaatteet vahvistavat. Vihreä lehvästö on rauhallinen, kuitenkin samanaikaisesti luonnon energiaa huokuvana kehys ”voittajailmeelle.”

Hei lapsisyöpäjärjestöjen 30-vuotisjuhlakilpailuun osallistunut,

Saimme runsaan määrän upeita ja erilaisia töitä - piirustuksia, tarinoita ja valokuvia eri puolilta Suomea. Niitä lähettivät paitsi potilaat, vanhemmat ja sisarukset, myös isovanhemmat, kummit ja hoitotädit. Lapsen tai nuoren syöpä koskettaa koko lähipiiriä ja laajemminkin, kuten me kaikki liiankin hyvin tiedämme.

Tuomariston tehtävän ei ollut helppo, mielestämme jokainen osallistunut työ ansaitsisi tulla palkituksi ja tunsimme "tuskaa" käydessämme tahoillamme kilpailutöitä läpi ja yrittäessämme laittaa niitä järjestykseen. Juhlatoimikunnan kokouksessa valinnoista keskustellessamme palaset sitten loksahtivat paikoilleen ja Sinun / lapsesi työ on palkittavien joukossa.

Tulokset julkistetaan Sylvan järjestämässä Espan lavan tilaisuudessa Helsingissä, Esplanadin puistossa lauantaina 26.5. iltapäivällä.

Joskus tässä talvella pistin omasta ja lasteni puolesta pinon erinäisiä tuotoksia juhlakilpailuun.

Sain tällä viikolla moisen sähköpostin, Reetan kuva sijoittunut kolmanneksi. Kauhea paikka kuinka sitäkin piti märistä, vuodattaa onnenkyyneleitä moisesta. Yritin kuvaa tänne tekstin sekaan, mutta siihen ei älykkyyteni riittänyt, joten se löytyy nyt etusivulta. Toisaalta, ehkä parempi paikka sille onkin siinä.

Kuva on otettu takapihallamme kesällä, kun saimme olla latautumassa pidempään kotona. Päivämäärä elokuun toinen 2011. Nyt kun kuvaa katsoo, niin ymmärtää lapsen hämmästyksen omasta peilikuvastaan. Paljon on muuttunut viime elokuustakin. Tuossa kuvassa neiti näyttää iloiselta ja elinvoimaiselta. Naamassakaan ei ole kortisonin aiheuttamia muutoksia, saati sitten sytostaattien jälkiä, jotka välillä olivat hurjatkin silmien ympärillä. Mitä nyt tuo viimeisen Oulussa annetun turbon aiheuttama lehmänlaikku päälaessa. Siitä kuoriutui nahka kesimällä kuin karttapallosta, manner kerrallaan, muistuttaen Reetan itsensä mielestä lopulta lehmänlaikkua.

Tuolloin kesällä otimme mannekeerauskuvia, hääkuvia, sarjakuvia, sammakkokuvia ja kuvasimme tarinaamme vähän kaikkialla. Itse pidin tuosta kuvasta jo silloin, se on niin niin Reettaa... Sopivan letkeä, mutta asennetta löytyy. Tällä hetkellä Reetalla on pitkähkönsekavat kiharat, ruskeat hiukset, kulmakarvat ja ripset. Ilme on pysynyt samana, niin silloin kun neiti on leppoisa. Koitan napata joskus kuvan myös siitä raivotar-Reetasta, taitaa silloin muistuttaa uhkaavasti äitiään...