LENTÄVÄ JUUSTOKAKKU

Viikkomme on ollut haasteellinen. Olemme taatusti ylittäneet kaikki siedettävän metelöinnin kynnykset harva se päivä. Olemme hankkineet isoimmille tytöille uudet Jopot, siinä toivossa, että tämä naukuminen helpottaa. Ja tilanne tasoittuuu ja elämä rauhoittuu. Joka tapauksessa uudet pyörät olivat hankintalistalla, joskin merkistä väänsimme kättä. Ei sen puoleen, retrot menopelithän nuo ovat. Omasta lapsuudesta saakka tunnetut. Mutta kauanko kestää innostus ja milloin tajutaan mitä siitä seuraa kun luopuu vaihteista. Tuplat sitten perivät isompien entiset. Kumpi kummalekin oli sovittu juttu jo viikkokausia. Sitten kun tuli isommille luopumisen hetki ja tuplille pyörienvaihto, niin mielikin muuttui, eikä päätös ollutkaan enää niin selvä. Sitten märistiin, kun ei osattu päättää. Sitten märistiiin, kun päädyttiin samaan, sitten märistiin märinää. Kuinka valtavia nuo lastenkin päätösten tekoon liittyvät paineet ovat.

Tessa ja Reetta ovat olleet järkyttävällä törmäyskurssilla. Tessa osaa kyllä sivaltaa sanallisesti erittäin raakastikin. Olen ottanut kumpaakin puhutteluun vuorotellen. Olen syyllistynyt kilahduksiin, karjumiseen, aikalisiin, uhkailuun, pakkotyöhön. Olen varmaan kiroillutkin, voisin moisessa prässissä kuvitella tekeväni niin. Ei kyllä mitään tarkkaa havaintoa siitäkään, korvissa on ollut sellaista outoa kohinaa... Ennen minulla oli tapana sihistä kuin käärme, jolloin lapset tajusivat, että äiskä ottaa aikalisää. Nykyään metelissä ei sihinät kuulu mihinkään. Tessa herjasi Reetan olemisesta. Neidit nakkelivat roinaa huoneesta toiseen. Välillä lensi vaatteita, rasioita, jakkaroita, herjoja, kaikki mikä suinkin voi lentää. Reetta pakkasi hysteerisenä nikotellen tavaroitaan, muuttaakseen pois samasta talosta missä Tessa on. Ei ollut tietoa minne oli menossa, matkalaukkukin oli ulkovarastossa, mutta vaatteet olivat jo pinossa. Tessa odotti kuumeisesti synttärivieraita ja herkkujen syömistä. Meni ikkunasta ikkunaan ja odotti palvelua, koska hänhän on päätähti. Samalla neiti sanoi Reetan pilaavan hänen synttärinsä... Sitä rataa, ja kierros taas alusta...Siinä vaiheessa karjuin jälleen aikalisän. Sanoin pian minäkin paiskelevani jotain. Huusin, että "pian näette lentävän juustokakun, joka valuu sitten pitkin kattoa ja seiniä, ellei tuo tappelu lopu heti". Siihen loppui se tappelu. Kokeile sinäkin, ihan uusi uhkaus ja todella tehokas. Mieletön keksintö. Tunsin itseni todella onnistuneeksi järjen jättiläiseksi, joka kasvattaa loistavia kansalaisia. Taputin pölyt käsistä ja menin nurkan taakse itsekin ihmettelemään. Miten en ole moista ennen tajunnutkaan? Vitsi, kuinka loistava uhkaus!

Tessan lemppari on nimittäin juustokakku, niitä on tehty synttäreille kaksi kappeletta. Yhtenä iltana nimittäin latasin tiskikoneen sellaisella rytinällä ja volyymilla, että lapset uskovat juustokakunkin oppivan lentämään. Samaisena päivänä ilmoitin aloittavani viikon tiskikoneentyhjennysjatäyttö-lakon. Samassa rytinässä säilykepurkki repi sormeni auki. En ehtinyt ja kyennyt ensiapua itselleni antamaan, vaan veri roiskusi. Kyllä lensikin laajoille kaarille koko keittiössä. Kaikki alkoi taas jälleen kerran siitä, että minä joutilaisuuden huippu, olen ainoa keittiön siivouksesta huolehtiva yksilö. Ukkokultaa ei lasketa, sillä hän on ollut kiitettävästi töissä ja reissun päällä. Neidit kyllä kokkaavat, testaavat ja sotkevat, mutta siihen se onkin jäänyt. Kaikki mömmöt levällään, tyhjät purkit valuttelevat pitkin pöytiä, tarvikkeet jäävät huoneenlämpöön, uunipellit sikin ja sokin. Jauhoja tursuu kaikkialta, jääkaapin sisältö on mulistettu, koirat nappaavat heitteille jätetyt herkut jne. Reettaa on kielletty luutuihin koskemasta, jottei mikään pöpö muhi niissä. Näinpä tällä verukkeella ei kukaan muukaan voi jälkiään siivota. Ja eihän mitään kauheampaa ja iljettävämpää ole kuin likaiset astiat. Yök! Aina kuitenkin otetaan uutta kippoa ja kuppia huolehtimatta entisistä. Jos en jokaisesta lautasesta, haarukasta ja vispilästä erikseen sano, niin ei varmasti osu tiskikoneeseen, ihan siitä syystä etten juuri sitä ole käskenyt laittaa. Kauheaa saivartelua, sanon minä. Välillä mietityttää, millä aivoituksella nuo lapset porskuttaa. Sitten kesken kaiken tulee totaaliunohdus tekeillä olevasta asiasta ja lähdetään vaikkapa pyöräilemään. Saattaa jäädä tiskikone auki, ruuat pöydälle ja hommat muutenkin kesken. Eilen piti lähteä Tessalle näitä synttärijuttuja hankkimaan. Sanoin lähteväni seitsemältä, jolloin lapseni joutui odottamaan puoli tuntia. Kun sitten lähdin, niin neitiä ei enää löytynyt mistään. Huutelin pihalla, ajelin autolla ja lopulta neiti löytyi jopoilemasta tyttöporukan kanssa. Oli jo unohtanut koko homman.

Tänään tuon juustokakku-uhaukseni jälkeen balanssi ja yhteispeli löytyi. Yhtäkkiä minulla oli lauma yhteistyökykyisiä, söpöjä, iloisia ja näppäriä neitejä. Kaiken huippu oli se, että kun Tessa silitti pöytäliinaa niin Reetta samaan aikaan teki Tessalle kampausta hiuksiin. Siinä ne tappelupukarit tekivät yhteistyötä niin seesteisinä. Synttärisankari huoli jopa Reetan tekemän kampauksen ja he pystyivät koskettamaan toisiaan lempeästi. Kaksi muuta istui apupöydällä ja he väänsivät toisilleen korkkiruuvikiharoita piippausraudalla. Ihania lapsia, kenenhän lie. Tällä hetkellä kamarista kuuluu kikatus, kaverisynttärit ovat meneillään. Samaan kamariin otettiin myös meidän muut lapset, vaikka alkupäiväiseen uhkaukseen Tessan puolelta se ei kuulunutkaan. Juustokakkua oli ihan tarjota asti, kaunis keltainen. Iloinen ja herkullinen. Oli se onni, ettei juustokakku muuttunut lentäväksi...