HÄRSKINÄ LOKKINA

Kuulin huhuja, jotta en ole kirjoitellut. Aika härskiä pitää ihmisiä pimennossa. En sitten varmaan ole... Aika on siipeillyt eteenpäin aaltoillen. Itse asiassa elämä on vähän niinkuin lokki, joka menee ilmavirtojen mukana. Liidellen, leijuen, välillä vinhasti räpiköiden. Jopa leijunnasta nauttien, välillä kauheasti kirkuen ja tuulta vastaan kippuroiden. Syöksähdellen, röyhkeästi kiihdyttäen. Kenenkään niskaan emme ole todennaköisesti paskoneet, mutta muita eritteitä on havaittavissa. Melusaastetta, häirintää ja elämöintiä. Emme ole napanneet keneltäkään jäätelöitä käsistä tai syöksähdelleet pelottelemaan liika liki. Mutta vähän sellaista aggressiivisen puoleista elämistä, härskiäkin sellaistahan tämä. Lokit ovat itse asiassa todella röyhkeitä lintuja, saimme sen viime kesänä Oulussa puistoreissuilla havaita. Kävivät päälle todella rohkeasti ja sieppasivat pienemmiltään. Tosin oli siellä silloin muutama napakka sorsaemokin, jotka kävivät lokkeja varpaista tai siis räpylöistä kiinni.

Vettä on tullut nyt pari päivää taukoamatta. Mutta jospa se kevät saataisiin vauhtiin moisella ropinalla. Ainakin maa saa vettä, pölyt tasaantuvat ja pian kaikki viheriöi. Satakoon ja pitäköön kylmää mieluummin nyt, kuin kesäkuussa. Toki on muutama koneellinen saatu pyykättyäkin ja kuivaksi kevättuulessa. Tarkemmin kun ajattelee, niin vaihtelevaa ja aaltoilevaa on ollut. Sateella vain tunnelmat sisällä tahtovat härskiintyä, sillä meidän poppoo on niin ulkoilmaihmisiä.

Fanny on ollut luokkaretkellä Oulussa, ihan koko päivän. Nyt illansuussa lapsen mehut ovat niin tyhjiin pumpatut. Eilinen iltayö menikin hiukan asiaa jännitellessä ja unta odotellessa. Reetta lähti päivällä tädin mukaan "siivoamaan", vitsi kuinka silmät loisti kun pääsi herttaisen härskistä äidistä hetkeksi erilleen. Tauko teki hyvää molemmin puolin. Vernan kanssa päädyimme uimaan ja vesijumppaan. Siellä me uiskentelimme sik sakkia altaassa. Minä niinkuin emoryhävalas edellä ja poikanen höristen perässä. Kävimme salaa jäätelölläkin. Tessa parka oli taas puolestaan joutunut olemaan yksin, kaverin kanssa, kotona. Se aiheutti hieman härskiintymistä. Hänelle ei koskaan, ikinä tapahdu mitään kivaa. Ei pääse edes tädin siivouskaveriksi. Niinkuin nyt pimua kauheasti tuo siivous olisi viime viikkoina muutenkaan napannut. Ajattelin, että neiti olisi saanut olla rauhassa ja kaverin kanssa, mutta äitikaipaus puskikin yllättäin esiin. Voi sitä tappelun ja härskin sanahelinän määrää, kun kotiuduimme. Olipa jälleen ihanaa olla kotona. Aika vaikea välillä toimia oikein. Tuplille on jälleen synttärikutsu huomiselle. Se on niitä asioita, joka aiheuttaa taistelua. Kauheaa tappelua. Mutta kun Reetan ei passaisi mennä, kun ei passaisi lipsua, kun on noita pöpöjäkin jos mitä jälleen liikenteessä. Samasta aiheesta käymme taistelut tanner tömisten muutaman viikon välein. Todella raivostuttavaa, mutta toisaalta ihanaa, että kaverit jaksavat kutsua. Tämä on jälleen sitä härskiä arpomista, taistelua ja pähkäämistä. Viikonlopulle sattuu myös serkkutytön synttärit, joten eristysten lipsuminen peräkkäisinä päivinä mietityttää. Ovet paukkuu kun keskustelemme kyynelsilmin aiheesta. Eihän se reilua ole, ei. Nyt sitten soitamme ja tenttaamme kaiken mahdollisen. Onko sairastettu, mitä, ketä tulee, paljonko, ruokarajoitukset, varotoimenpiteet, hygieniataso, kylmäketjut, tarjoilut, ennaltaehkäisy, valmius.... Ei nyt sentään ihan noita kaikkia, sehän olisi suorastaan härskiä, mutta aika paljon pitää tentata. Puhelu soitettu, kaverisynttäreille ei puhettakaan, koska iskä oireilee... Olipa huojentava, helppo tehdä päätös, ei tarvitse organisoida mihinkään suuntaan. Siihen loppui asiasta jahkaaminen, piste.

Nyt kun on sadellut, niin meikä on lompsuttanut joka paikassa kirkkaan punaisissa kumppareissa. Sekös on lapsistani ennenkuulumatonta, hävettävää. Verna sanoikin niiden olevan todella härskit. Meillä täällä maaseudulla ei ihan oikeasti kuljeta kumppareissa kaupoissa ja kaduilla. Sen huomasin jo syksyllä Helsingissä, siellä kumppareita oli joka toisella. Mutta minusta ne ovat ihanat, taatusti pirteän väriset ja mokomat hyvät jalassakin. Mutta eikös sadepäivänä saa nyt vaikka kumpparit tuoda pilkettä silmiin. Saahan äiskä revitellä edes niiden voimalla, jos muuten on altavastaajana. Härskisti pidän niitä ainakin viikon putkeen, satoi tai paistoi. On todella laajaa osaamista vaativaa äitiyttä, kun sadekin on minun syytäni. Samoin eristykset, väsymys ja kiukut. Tunnen olevani moniosaaja ja suunnattoman lahjakas pilaaman kaiken.

Tänään jouduin ottamaan itsestäni naamakuvan. Käytin siihen kännykkää ja omaa kättä. Voi vitsi mikä tuskainen savotta. Voiko sama ihminen näyttää eri kuvakulmista kuovilta, lokilta, pelikaanilta (eikös sillä ole se pussi nokan alla joka heiluu), irvikuvalta, norsulta, hylkeeltä, idiootilta tai ihan vain härskiltä. Meinasi liipaisukäsi moisesta puutua ja kuvatila loppui kännykästä. Samoin akku. Samoin itsetunto ja kärsivällisyys. Reettakin yritti auttaa, sanoi minun olevan liika raaka ja kriittinen itseäni kohtaan. Käski olla kiltimpi. Samaan aikaan neiti kuitenkin härskisti nauroi otoksille, ilmeilleni ja tuskalleni. Miten tuohon pitäisi sitten suhtautua. Voi hitsi, vieläkin moisesta olotila on kaoottinen ja tuskainen. Kaikkea sitä lupaakin. Niin paljon helpompaa on vain naputella tätä konetta, ilman että kukaan näkee miten härskiltä ihiminen näyttää. Tämän takana saa olla vaikka vaaleanpunaisissa mummupöksyissä, pyyhe päällä, tukka sekaisin tai muuten vain härskinä ja härskiintyneenä.

Seuraava kappale kertoo minun härskistä itsekkyydestäni. Ne, jotka pitävät minua itsekeskeisenä joutilaana ihmisenä, joka laiminlyö perhettään, voivat pompata lopputeksteihin suoraan. Aion nimittäin kertoa mitä kaikkea olen härskin itsekkäästi tällä viikolla harrastanut ja tehnyt, lähinnä itsekkäästi liikkunut. Lähes päivittäin olen koirien kanssa pyöräillyt, siis molemmat hurtat yhtä aikaa. Se onkin yllättävän helppoa, ne kulkevat kuin unelma. Olen testannut Reinoa irrallaan, hyvin pelittää sekin. Reinohan tunnetusti palvoo minua, joten se juoksee Kainon ja pyörän välissä. Hakee itse paikkansa. Voimme kohdata muita koiria ja lenkkeilijöitä ihan huoletta, Reino seuraa. Kainolla onkin rapakunto, sillä koiraneiti hiipuu suhteellisen nopeasti. Välillä on koomista vetää koiraa hihnalla perässä ja ryömittää itse pyörällä. Tosin jaksaisitko itsekään tuntia täysillä pyörän rinnalla, edes puolta tuntia. Olen meinannut pyörän etukoriin Kainon nostaa tai hankkia sellaisen koppimopon, jota vedetään perässä. Aikoinaan lapsia sellaisella kiikutimme pyörän perässä. Olisiko nyt koiran vuoro. Olen käynyt kahtena aamuna aikaisin kuntosalilla ja uimassa, siis ennenkuin perhe nousee ylös. Saatan herätysten jälkeen ampaista koirien kanssa happihyppelylle, siinäpä oikovat raajojaan ajan kanssa, ilman että olen jokaista naksausta kuulemassa. Olen käynyt Fannyn kanssa vesijumpassa, uimassa ja kuntosalilla. Eilen illalla itsekäästi menin jälleen salille, zumbaan ja syvävenyttelyyn. Isä oli sen ajan kotona, joten en laiminlyönyt laumaani. Kyllä hiki roiskusi. Mielettömän hauskaa ja tehokasta, muttei kivaa peilistä katsottuna. Peilikuva oli punaisen härskiintynyt. Tänään sitten Vernan kanssa vesijumppa ja uinti. Huomenna aamu alkaa salilla. Illalla osallistumme Tessan, serkun ja systerin kanssa Kokkola Cityruniin, siellä nykäisemme "maratonin". Uskokoon ken haluaa. Sadetta on lupaillut, josko vetäisin moisenkin lenkin punaisissa kumppareissa ja vedenpitävässä leveälierisessä noitahatussa. Jännänä odotan, mitä moisesta laatuajasta esikoisen kanssa kehkeytyy. Tulemmeko eri junilla kotiin, vai mahdummeko samaan autoon. Härskiä hakea noita rajoja moisellakin, mutta teen sen kuitenkin. Yksilöllistä laatuaikaa nääs.

Nyt voitte palata riveille, itsekäs luukuttaminen loppui....Ukkokulta on vielä töissä, vaikka on iltamyöhä. Reetta tuossa tuli kaulaani vasten itkemään omaa olemistaan, kaipaamaan normaaliutta. Jälleen, taas, vieläkin ja yhä uudestaan. Annan nyyhkyttää, silittelen hiuksista, jotka eivät tunnu lapselle omilta. Kyllä minäkin sen huomaan, ne tuntuvat erilaisilta minunkin käteeni, eivätkä ole edes juurilla kiinni minun päänahassani. Taas illan mittaan alkaa jaloissakin olla kipuja. Mitä kipuja, sitä yritän kuumeisesti yhä selvittää. Huomio-, kasvu-, hyljintä, liikunta- vaiko unikipuja. Eilen olo tuntui myös tukkoiselta; flunssaa, itkua, hyljintää, huomiota, allergiaa. Äitipolon nuppi on jälleen kovilla. Nyt Reetta odottaa minua iltasaunaan. Jalkakylpy on tehty merisuolasta ja öljystä, ripaus aromatippoja. Alkaa nahkaa kiristämään jatkuva saunominen, mutta mitäpä äiti ei tekisi. Jos tällä tavalla saan kivut unohtumaan, niin kyllä tämä mamma saunoo. Saunassa on myös rentouttavat aromaterapiakynttilät ja yksi neiti aikoi hieroa vielä minua. Käytän kaiken härskisti omaksi ilokseni ja lasteni parhaaksi. Muistathan sinäkin olla välillä härskisti itsekäs ja muutenkin härski...