TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

tiistai 7. helmikuuta 2012

TAKAKIREYTTÄ

Harrastin eilen vesijumpassa hymynaamapumppausta (?), potkunyrkkeilyä, sammakkopotkuja ja yleistä hörinää. Naistensaunassa mietimmekin yhdessä tuota saunan vertausta kohtuteemaan, siitäkös saimme pitkät jutut aikaiseksi. Samalla päädyimme siihen tulokseen, että jokainen saa saunoa silloin kuin huvittaa. Ennen sitä saunottiin justiin keskiviikkona ja lauantaina, aina samaan aikaan illalla. Mutta nykyisin voi saunoa koska haluaa. Varsinkin, jos on tuollainen ainavalmissauna, joka odottaa aina valmiina. Mitä ihmettä sillä on väliä, vaikka saunoo lauantaina ja keskellä päivää, jos siltä tuntuu. Yleisesti suomalaisuuteen ja verenperintöömme kuuluu sauna. Juontaakohan se juurensa jo sieltä, että raskaana olevat naisetkin saunovat. Eli tästähän voimme vetää johtopäätöksen, olemme jo siihen ennen syntymäämme kohdussa opetetut. Sovitaanhan, että tuo aihe on nyt loppuun puitu.
Vesijumpan lisäksi räpiköin vapaavalintaisella polskimisella peräti 1000 metriä. Voi kuinka olinkaan itseeni tyytyväinen. Olen yhä. Joskin se aiheuttaa tuossa resussa nilkassa ja samassa pohkeessa hiukan takakireyttä. Mutta josko se tuollaisella pehmeällä tavalla kuntoutuisi. Sillä vesi on todella pehmeä elementti. Itsekin luulee ja tuntee olevansa kevyt ja taipuisa. Mutta voi pojat, kun vetää moisen kuntoilun jälkeen itsensä reunalle. Niinkuin hyljettä opettaisi portaita kiipeämään. Peräkin painaa valtavasti ja jalat vapisee. Yritä siinä sitten sirona, vatsa sisässä ja rinnat tanassa kömpiä naistensaunaan. Eilen ajattelin mennä sinne toiseen saunaan, kun sen ovi olisi ollut lähempänä.
Takakireys oli jo eilen iltasella vallalla. Tessalla on tänään hammaslääkäriaika. Piitäähän sitä panikoida. Kuulemma ulos asti kuului, kun keskustelimme asiasta. Siis syyhän on äidin kaikin puolin. Mitäs äiti on antanut lapselleen oikomista vaativat hampaat. Minun syytäni on myös, että yksi maitohammas on jäänyt suuhun. Enkä myöskään osannut laittaa opettajalle asiallista tekstiviestiä poissaolon syystä, kuulemma lapsellista lässytystä, tyhmä kun olen. Eli ongelmathan ovat myös nämä: "Jos tulee aivastus kesken kaiken, niin meneekö vehkeet kurkkuun asti. Entä yskä, käykö samoin. Entä jos hammaslääkäri ei erota maito- ja rautahammasta, vaan vetäisee vahingossa väärän. Eihän sitä maitohammasta vain oteta pois, en avaa koko suuta, jos otetaan. Tyhmä äiti ei sitten selitä siellä mitään ja minä itse en suostu puhumaan. Tyhmää lähteä kesken koulupäivän, mitä kaikki ajattelee. Muistakkin sitten hakea, ole sitten ajoissa...."
Eli mietin kuumeisesti haenko ollenkaan? Kyllä minä haen, sillä Vernallakin putosi viikonloppuna sellainen oikomisnasta hampaasta, josko se samalla liimattaisiin.
Tälle päivälle takakireyttä aiheuttaa myös Reetan verikokeet. Sain onneksi labraan ajan silleen, että se on jo suljettu. Aikataulut vain menee vähän päällekkäin. Samaan aikaan yhden henkilön pitäisi meiltä pussiaan hakea. Eli käsittääkseni minun pitäisi olla noin kolmessa paikassa yhtä aikaa. Olenkin yrittänyt ukkokultaa ohjelmoida samaan rumbaan, mutta sehän menee sitten todella haasteelliseksi, josko ihan oikeasti vain olisin kolmessa paikassa yhtä aikaa.
Tessa oli lähdössä kouluun, kunnes tajusi, että tyhmä äiti oli hänen housunsa hukannut. Vähäkö olisi ollut hienoa, jos olisin mahtunut neidin pinkkeihin pillivarkkuihin ja olisin niissä keikkunut. Kysynyt vain, että näitäkö tarkoitat. Mutta ei, todellisuudessa ne olivat ihan neidin omilla jäljillä.
Reettaa yritän epätoivoisesti juottaa, ettei ne arvot aiheuttaisi hysteriaa lisää tähän päivään. Neiti fiilistelee värikkäänä ja ilman paineita. Käskee minun ottaa rennosti. Ukkokulta vihjaili, että hella on kauhean näköinen. Olihan se, nyt hohtaa. Minä taas vihjailin, että mehunlinkoajat ovat roiskineet pitkin seiniä, nyt hohtaa.
Kauhean takakireyden aiheutti, kun paplarini olivat hukassa. Vedänkö vain tukka läjässä, ilman ihania paplarikiharoitani. Silloin vinkui takakireys korkealta ja kovaa. Meinasi olla todella vihonviimeinen niitti loistavasti alkaneeseen aamuuni. Kuka uskaltaa hukata paplarini?! Tessan huoneestahan ne lopulta löytyivät.
Pakkanen kiri jälleen, aivasteluiden määrä on lisääntynyt, nukuin huonosti, näin painajaisia, luin yöllä ja niskassani on havaittavissa lievää takakireyttä myös. Minulla on yhä koiran lääkitys hoitamatta, korvat puhdistamatta, tipat tipottelematta, lumityöt tekemättä, pian pitäsi olla ruoka valmiina, kierrätyskamat on kierrättämättä keittiössä ja jääkaappi huutaa tyhjänä. Päivän kohdalla on kalenterimerkintöjä pitkälti iltaan saakka. Pitikin ottaa koko kalenteria käyttöön, ennen kun vedin kaiken hatusta, ne putkahtelivat sieltä omalla tahdillaan. Nyt takakireyttä aiheuttaa se, kun aamulla katson päivän ohjelmaa ja huomaan, että se on buukattu minuuttiaikataululla täyteen. Josko heitän pellolle koko kalenterin, siitähän tämä kaikki johtuu.

P.S.1. Ulkoistin itseni juoksemaan asioita sillä aikaa kun Reetta opiskeli Skypen kautta. Sekään reissu ei mennyt ihan nappiin; takkini ratkesi kainalosta ihan "suolia" myöten. Samaisen takin taskuun räjähti huulikiille, joka sotki myös avaimet ja muut tavarat taskussa. Eli nyt kiiltää avainnippukin. Mitäkö teen, poljenko suohon koko takin, pesenkö ja paikkaanko. Kiva takki, en halua luopua, joten harsin ja parsin.
Samassa lennossa minulta mitattiin verenpaine, optimissa! Hah! Luulin sen keikkuvan jossain huimissa lukemissa. Syke ihan hyvä, siis sykkii se on nyt pääasia. Samoin verensokeri, 4, aika alhainen kauanko on edellisestä ruokailusta. Tai siis 4-7 on kuulemma normaalitaso. Eli olenkin siis normaali. Ruokailu, mikä se on, en ole ehtinyt ajatellakkaan... Join minä aamukahvin, mutta maitokin oli loppu. Ah, paistaa sentään tuo aurinko.

P.S.2. Verikokeet olivat normaalit, viruskokeiden tulokset saapuneet negatiivisina jatkamme samalla suunnitelmalla!!! Eli iso huh! Kyllä minä olenkin lastani juottanut, voi kuinka minä olenkaan huolehtinut. Saanko jo tuosta asiasta synninpäästön, olenko jo morkkikseni kärsinyt?
Tajusin juuri, että viimeyö meni sellaisen liskojenyön piikkiin, pitkästä aikaa vilisivät oikein kunnolla. Tästähän on sitten seurauksena töttöröö olo, joka kertautuu kaikessa. Meinasin vahingossa perruuttaa autonkin varaston seinään ja muutenkin kaikki menee kantapään kautta. Hattu on niin tyhjä ja toisaalta nyt verikokeiden tuloksista johtuen huojentunut. Viheltelen aivan nollana.
Tuplilla lähenee synttärit. Reetta eilen ilmoitti haluavansa lahjaksi rättejä, kankaita ja sifonkeja. Tytöt nimittäin leikkivät verhoilla ja kankailla hienoja naisia, suunnittelevat pukuja, stailaavat ja mannekeeraavat. Päädyin kangaskauppaan ja toin pussillisen erilaisia kankaita. Vain 10 € koko pussillinen, järkevä ostos! Nyt rättejä on niin paljon, että mammakin voi niihin kietoutua, josko tämä vauhkoaminen sitten hellittäisi, tulisi sellainen rennompi olo.
Fanny-kulta leipoo mokkapaloja. Aikoi keittää minullekin kahvia, kun keittää reseptiä varten. Nyt meillä on myös maitoa. Josko nauttisin ihan rauhassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti