NOROA JA MUITA PAINEITA

Mehän olimme eilen Oulussa, polikäynnillä. Onneksi yksi hoitaja sanoi portaissa, että osastolla riehuu rajuna norovirus. Palasimme takaisin ja kiersimme ulkokautta. Emme todellakaan olleet halukkaita matkamuistoa mukaan ottamaan, varsinkaan viruksen muodossa. Heti iski pakokauhu, entäs jos se kuitenkin pomppaa jostakin ilmastoinnista tai porraskaiteesta...
Laboratorioon meillä oli varattu aika varttia vaille yksi. Siellä odotimme, odotimme ja vielä kerran odotimme. Samassa tilassa kaikkien päivystyspotilaiden kanssa. Jälleen näin pelkästään pomppivia pöpöjä kaikkialla. Kylmät väreet ja hysteria hiipivät selkäpiitä pitkin. Itsellä oli todella ristiriitainen olo, karkaammeko paikalta vai jäämmekö. Kuinka Reetta, tarkassa eristyksessä oleva kantasolusiirtopotilas, pääsee samaan kapeaan tilaan kaikkien lapsipotilaiden kanssa. Eihän sitä tiedä, mitä tarttuvaa tautia kukin potilas mukanaan kantaa. Eihän se heidänkään syy ole, vaan systeemi mättää. Jos on aika nimenomaan varattu, niin kuinka eristyspotilasta ei oteta ajallaan sisään, vaan jonotutetaan. Lopulta pääsimme puolisen tuntia myöhässä koppiin, minulla oli valtava painekupla otsassa.  Varmaan lausuin muutaman hysteerisen sanasenkin ja sivelin, valelin ja melkein juotin lapselleni desinfiointiainetta... Sitten jo polilta kaipailtiin, kuinka olemmekaan niin myöhässä? Labrassa unohtui jälleen jokin putkilo täyttää, piti reijittää uudelleen vielä sormi, jotta kaikki näytteet tuli otettua. Sitten jälleen kieli vyön alla juosten ulkokautta polille, myöhässä noin 50 minuuttia. Ärsytti ja kait se näkyi päällekin päin. Hoitaja aikoi minultakin paineet mitata, koska näytin siltä että kiehun. Olisitko sinä kiehunut?! Raivosin itsekseni sitä, kuinka olemme onnistuneet säilymään ilman infektioita ja nyt olimme suorastaan marinadissa niiden suhteen. Joka puolelta jotakin. Argh!!!
Pääsimme visiitille kallonkutistajalle viimeinkin, ihan hyvä niin. Kuulemma on perheitä, joissa moinen kriisi ei näy millään tavalla lasten käytöksessä. Lasten luonne vain jalostuu ja sopeutuu siihen tilanteeseen joka on vallalla. On kuulemma hyvä, että voin ukkokullasta selän takana lausua kauniitakin asioita, joten eikai se kauhean huonosti sekään puoli ole. (?) Siis ei paniikkia, tilanne hallinnassa. Reetta tosin lausui peräti kolme sanaa kerrallaan, ärsytti. Lapsi jolta ei taho suunvuoroa saada, heittäytyy ammattilaisen edessä mykäksi. Mistä moinen.
Olenkin kerännyt kokemuksiin perustuvaa tilastoa, kuinka syöpälapsiperheet ovat saaneet keskusteluapua. Onhan sitä saanut, jos on osannut tarpeeksi vaatia, aina ei silloinkaan. Kenelle moiset palvelut on sitten tarkoitettu, ellei kriisiperheille. Onko se sitten kriisi, kun lapselle paukahtaa syöpä, muu vakava sairaus tai hänet menettää. Minun käsitykseni mukaan se on kriisi, kauhea kriisi onkin, eikä kuulu niin sanottuun normaaliin elämään. Ei se kuulkaas pelkällä olankohautuksella mene, kappas syöpä, ei tunnu missään. Keskusteluiden perusteella tulisi myös nuppia tsekata pitkin matkaa koko hoitokaavion aikana. Ilman tyrkytystä tai kyselyjä, sen pitäisi kuulua kaikille automaattisesti. Hyvä vaan, jos ei mitään poukkaa esiin, mutta oispa sekin linkki kaikilla käytettävissä. Mielestäni olemme yhä sellainen kansakunta, jotka eivät aivan hevillä traumojaan avaa, terapiatkin ovat huuhaata. Mieluummin ollaan, jurotetaan, pidetään sisällä tai unohdetaan alkoholilla. Onko sekään tervettä? Sainpas taas vaahdottua!
Paluumatkalla soittelin niitä labravastauksia. Kaikin puolin hyvillä malleilla, mutta nyt paukahti munuaisarvot koholle. Siis kärsiikö Reetta kuivuudesta? Siinäpä jälleen minulle, äitipololle kysymys, olenko unohtanut lastani juottaa. Syyllinen löytyi heti, en ole joka päivä tsekannut juotuja nestemääriä, enkä eilenkään aamupalan jälkeen antanut kuin pillimehun ennen kokeita. Näkyikö sekin heti notkahduksena arvoissa. Voi kyllä puski morkkis jälleen taksin takapenkillä pintaan, enkö osaa lapsestani tarpeeksi huolehtia vaikka olen niillä töin... Olenko ihan oikeasti noin huolimaton. No tänään jokainen ryyppy on sitten kirjoitettu ylös ja laskettu.