MIKÄ MAA, MIKÄ VALUUTTA?

Maa, sehän on Suomi. Valuutta taitaa olla euro. Vitsi kuinka ihminen voi viheltää tyhjällä nupilla. Välillä, pitää ihan oikeasti jalkautua ja funtsia ihan noita perusasioita.
Eilisen vietin tasan tarkkaan Oulussa Reinon kanssa. Aina uusia huolia, mistä niitä putkahteleekin. Korvatulehdus ei asetu vaikka kuinka hoidetaan. Sauvabakteerit ovat niin jytyjä, ettei eläinlääketieteen antibiootit niihin pure. Resistantteja, pirulaiset. Hiiva on saatu pois, tärykalvot takaisin, sameat sellaiset. Nyt lisäksi uutta liuotinta ja hunajaa...siis sellaisessa tuubimuodossa. Itse lisäsin homeopatian tippoina. Hitto, onhan se kumma, jos ei parane. Ärsyttää, väsyttää, huolettaa ja muuta siinä rinnalla.
Tästä taas aasinsilta Reettaan, voiko nämä koiran korvassa olevat sauvabakteerit asettua ihmiseen. Olen asioita aikaisemmain jo kysellyt, kun testitulokset saimme. Lääkärit ainakin silloin päätään puistelivat, eivät tunteneet kyseisiä sauvoja. Ajattelen oman sielunrauhan ja monen muunkin asian vuoksi, ottaa asian uudelleen esille ensi viikolla. Eihän tuo neiti oirehtinut ole, muttei kyllä haluta riskeeratakaan. Helsingissäkin lemmikeistä kyselin ja sieltä sain vastauksen, ei haittaa, niillä on jo tuttu pöpökanta. Mutta kuuluuko tuohon perussettiin pöpöjä sauvabakteerit. Eli taas vilahti, mikä maa, mikä valuutta ja taas viheltää. Epätietoisuus rassaa.
Sitten rassaa tiskikone ja tiskiallas. Sellainen soppa, ettei tosikaan. Altaat täyttyi, tiskikone tyhjeni, altaat täyttyi, altaat tyhjeni, tiskikone täyttyi ja taas altaat täyttyi. Sitä rataa muutama päivä. Putkista ei löydy mitään syytä, mutta täyttyy, täyttyy. Ukko on kilimuillut katolla ja survonut erinäisiä putkia, josko siellä joku paineventtiili olisi jäässä. Olihan se, sitä on kuumalla vedellä sulateltu, tuloksetta. Tänään on putki katkaistu, kulmaa oikaistu ja takaisin liitetty. Minäkin kiipeilin rautasahan kanssa palotikkaita ja koirat yrittivät perässä. Naapuritkin oikein valot sammuttivat, että kehtasivat kunnolla ikkunassa tillottaa meidän puuhia. Tuloksena se, että taas täyttyy, ei vedä ja taas täyttyy. Yhtenä päivänä tiskikone ei lakannut tyhjentämästä, pumppasi vain ja korisi tyhjyyttään. Sammutin virran ja kannutolokulla vettä koneeseen nakkelin, ettei leikkaa kiinni. Yritin soittaa Ukkokultaa avuksi, sillä kone jyrisi ja jyrisi, vaikkei saanut virtaa. No osaanko minä siinä hätäpaniikissani lasten kännykkää käyttää, meinasin nakata jorpakkoon koko vehkeen. Omani oli Reetan ja koirien kanssa autossa, enkä voinut hakea, kun se kone meinasi leikata kiinni. Sitten meinasin minä leikata kiinni, kun se minkä koneeseen nakkelin nousi altaaseen. Altaat taas meinasivat tulla yltä. Kyllä sai mamma hikoilla, lapata vettä, juosta ja kantaa ees taas. Lopulta mies saapui ja nykäisi tiskikoneen töpselin allaskaapista irti pistorasiasta. Sitten rauhoittui. Mutta sitä vettä oli taas uudelleen tiskikoneessa ja altaat tyhjeni. Yläkaapista ohjekirjoja kaivettiin, ovetkin jäi sepposen selälleen. No meikä tietenkin vasemman olkapäänsä avonaiseen oveen käveli. Meinas tippua molemmat, olkapää ja kaapinovi. Reetta tuumasi, millähän tuota sulkapalloa meinaat pelata, no oikealla meinasin. Hajotin samaisena päivänä myös kahvinkeittimen osasen. Edellisenä päivänä laitoin uimahallissa avainta nilkkaan. Se lipesi ja avain numerolaatalla paukaisi nuppiluuhun. Sen tasan kaikki joutuivat kuulemaan. Volahdin hillittömästi. Koko viikko on ollut pöpperöisen takkuinen, vähän kaikessa ja mitä ihmeellisemmät asiat ovat vastustaneet. Että hubbalaheijaa!
Tänään olen kyennyt ottamaan iisimmin tai asiat eivät ole niin vastustaneet. Olemme ratkaisseet kertakäyttöastioilla kattaukset ja vähentäneet muutenkin astioiden määrää. Ihmeen vähällä tuota pärjäisi, jos haluaisi. Onhan tähänkin päivään muutama mutka mahtunut, mutta enää ei tunnu missään. Ei sitten missään tai pitäsikö tuntua? Enpä tiedä enää mistään mitään. Viis siitä vaikka lääkkeistä kapinoidaan, tarkalla ruokavaliolla oleva Reino on syönyt neljä laskiaispullaa ja pussillisen pipareita, yksi kenkä löytyi tienpenkalta Kainon jäljiltä, lapset tappelee, auto nykii minun ajaessani, lumi ei enää mahdu omalle pihalle, takapihalla on nivusiin saakka kinokset, leikkasin lapselleni vinon otsatukan, olen yhä tyhmä äiti, ahdistaa, kiuas vilkkuu, aikataulut kiristää, vastuu painaa, talvikengistä hajoaa vetoketjut, polvet menee puhki, olen housuni hukannut, ei ole aikaa inspiraatilolle, epätietoisuus risoo, pelot poukkoilee, huolet heiluttelee... Mutta ei tunnu missään, sillä nythän tiedän kuitenkin mikä maa, mikä valuutta. Nyt ruutaan hunajaa koirani korviin, vähäkö makiaa!