TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

tiistai 21. helmikuuta 2012

PÖPPERÖÄ

Kylläpäs onkin unenpöpperöä silmissä, paksusti olemuksessa. Olen pikkuhiljaa palautunut siitä viikonlopun leijunnasta, kenties ihan hyväkin... Osasyy, erittäin vaikuttava sellainen, on tuo pöpperöinen keli. Pyryttää oikein kunnolla ja ei paljon eteensä näe. Ei sen puoleen runosuoni meinaa sykähdellä mitä oudoimmista aiheista. Riimipareja nakkelee koko lauma. Täysin julkaisukelvottomia ajatusvirtoja. Kenehen noista lapsista noin kieroutuneita onkaan tullut. Toivottavasti eivät koulussa riimittele kaikesta, mistä kotona riimitellään. Pian napsahtaa pitkä jälki-istunto. Jos näin käy, niin ymmärrystä ihmiset, ymmärrystä. Ne ovat minun lapsiani.
Koko viime yön olin unissani puhelinvastaajana, joku "koskelanvesku" soitteli jatkuvasti. En edes muista selvisikö asia koskaan, mutta soittopyyntöä soittopyynnön perään. Aina sama ääni ja puhelu loppui, ennenkuin sain asiaa selville. Toisaalta alitajunnasta puskee esiin, että soittopyyntö piti jättää yhdelle siskoistani... Enne, tämä on enne. Pitäiskö tähän huuhaaelämään lisätä vielä meedion kyvyt ja selvännäkemiset. Amorina olen aina silloin tällöin yrittänyt olla, raivoisin tuloksin. On mennyt välejä poikki ystävien kanssa, ainakin hetkellisesti. Mutta minkä sitä oivalluksilleen voi, kun loistavaa ideaa pukkaa, niin avaan suuni. Siis tuossa amorin asiassa. Rasittavaa. Ymmärrettävästi todella raivostuttavaa. Näin olenkin pyrkinyt viimeisen kymmenen vuoden aikana olemaan sekaantumatta, vaikka kuinka juolahtaisi. Sillä ystävät ovat minulle tärkeitä, ei niitä halua menettää oman oivalluksen ja ideavirran takia. Tärkeä oivallus sinänsä, jota syvästi kunnioitan.
Sunnuntaina meillä oli kieroutunut yhtälö. Meikä naputteli koneella, sai ideoita, riimitteli, fiilisteli ja kuunteli musiikkia nupit kaakossa. Mitä teki Ukkokulta, hän leipoi karjalanpiirakoita lasten kanssa. Piirakkapulikan käyttötekniikka oli hakusessa, yritin sitäkin" ilmakitarana" esittää ja opastaa. Piti kuitenkin käydä juosten keittiössä pulikoimassa ja juosten takaisin koneelle. Oli nääs inspiraatio. Ensimmäinen piirakka, jonka Ukkokulta teki, sai aikaiseksi valtavan naurukouristelun. Siis aivan mieletön, ainutlaatuinen ja valtava. Taas juosten kävin heittämässä pikakurssin rypytystekniikasta. En minä mikään rypytysmestari ole, mutta olen sujuvasti nähnyt kuinka telekkarissa rypytetään, eli minähän osaan siis itsekin. Ihan oikeasti, osasin. Hyviä niistä tuli. Illan sitten istuin vaihteeksi koneella riimitellen ja piirakkaa mutustellen. Ei ehtinyt mamma sunnuntaina keittiöön lainkaan hääräämään. Tosin jossakin vaiheessa meinasi inspiraationi lamaantua, en siis osannut päättää kuinka sen kanavoisin. Menin sänkyyn peiton alle ja otin aikalisän. Muutaman muksun kanssa mietimme, miten tästä selvitään. Niin se aukesi ja taas mentiin ja lujaa.
Näen unta taulun aiheesta, "valvatin untuvapallosta". Tuo on ystävältä napattu mielikuva, sanaleikki. Se ei jätä rauhaan, vaan pyrkii ulos. Paas kattoo pääseekö, minkälaisena pallona pulpahtaa. Ärsyttää, kun ei osaa, niin ei osaa, vaikka kuinka on jalo idea.
Keittiössä oli aamulla kiitettävästi pöpperöä. Eilen teimme laskiaispullia. Tai siis muksut tekivät. Jotenkin siitä oli jäänyt kaikenlaista pöpperöä pitkin pöytiä. Kermavaahtoa ja hilloa. Oikeastaan niitä pullia piti riittää tällekin päivää, mutta niin ne katosivat eilen vahingossa parempiin suihin kaikki. Muuten yhteistyö tälle aamulle on ollut erittäin jouhevaa, ei minkäänlaisia luonnepöpperöitä. Ihanasti kasvatettuja lapsia ja hyväntuulisia kaikki. Kenehen lie tulleet...
Yksi pöpperöpää, eli Reetta noilla kiharoillaan varustettuna, sai huulensa äsken auki. Oli sellainen rajunpuolenen leikki Kainon kanssa, kyllä minä pikkaisen yritin rauhoitellakin, mutta... Sitten Kaino hyppäsi kuononsa alahuuleen ja huuli haavoittui. Valtavasti verta, mutta hetkessä se tyrehtyi. Noita Reetan hiuksia mielenkiinnolla seuraamme, mitäköhän niistä tulee. Tällä hetkellä pituutta on muutama sentti ja ne ovat täynnä kiharoita. Hikoillessa tai saunassa ne vetää oikein säkkäräksi tuoreen permanentin näköiseksi pöpperöksi. Välillä Reetta peilistä niitä hämmentyneenä katselee, kuinka näiden kanssa kuuluu toimia. Yleensähän luonnonkiharoita kadehditaan, mutta tiedän muutaman pörröpään, jotka ovat helisemässä kiharoidensa kanssa.
Eilen me kaikki muut saimme negatiiviset angiinaviljelyn tulokset. Iso helpotus. Eli Fanny on ainoa, kuka antoi positiivisen. Jännänä odottelin eilisen Helsingin kommentteja niistä Reetan keuhkokuvista. Siellä kun on ollut eilen kokous. Eilen ei kuulunut mitään, toivottavasti ei siis tänäänkään, ainakaan mitään yllättävää. Hitsi, että tuokin asia tulee aina unissakin esiin. Vaikka kuinka yrittää nukkua, niin unenpöpperössäkin miettii. Mutta tämähän on se vanhemman rooli ja naisen alitajunta. Ei siis ihme, jos vaikka aamulla onkin herätessään aivan rasittunut ja pää pyörällä. Eilen tuli myös seuraavan Helsingin keikan aikataulu ja lyppiaika. 7.3., eli sehän on taas pian ja kohta. Taas pitää organisoida ja jännittää. Pitää meidän käydä Oulussa ensi viikolla tässä välissä. Välillä minun unimaailmani on ollut niin vauhdikasta ja vilkasta, että olen aamulla herännyt huojentuneena, saan viimeinkin levätä. Siis olen levännyt paremmin valveilla kuin nukkuessa. Hurjimmillaan reissasin kaikkialla ja vauhti oli kova, aamulla soittelin kavereille missä kaikkialla tulikaan käytyä. Olin siihen aikaan vielä hiukan nuorempi, hiukan vilkaampi ja hiukan rohkeampi. On se onni, että olen pian aikuinen ja silleen hillityn hallittu. Enää olen hiukan pöpperöinen.
Eilen odotin heti aamusta innolla vesijumppaa. Mieletön elementti, kevyt ja kannatteleva. Nyt kun käyn useammin, niin aina vain tuntuu rennommalta. Uiskentelin reilun kilometrin silleen nautiskellen. Yhä helpommin irtoaa, paremmin jaksaa ja suuremman nautinnon se antaa. Ei sen puoleen, yhä minä itseni hylkeenä altaasta ylös vetelen. Mutta se hyljeolo on lyhytkestoisempi ja paremmin hallittavissa. Ei tarvitse jäädä altaan reunalle silleen hylkeenä makaamaan, vaan jalat kantaa kohtuudella. Tänään on vuorossa sulkapalloa. Ehkäpä siis pitäisi kuoriutua tästä aamupöpperöstä ja aikatauluttaa tämäkin päivä. Hyvää lumipöpperöistä päivää kaikille!

1 kommentti:

  1. Tänään AVAlla klo.21.00

    http://www.avatv.fi/artikkeli.shtml/2012/02/1477841/ava-dokumentti-pieni-amina-taistelee-elamastaan

    VastaaPoista